YLÄHEIMO: PÄIVÄPERHOSET

← Edellinen sivu │ Seuraava sivu→

PÄIVÄPERHOSET (Papilionoidea) muodostavat perhosten yläheimon, johon kuuluvat useimmat tunnetut perhosheimot – kuten kaali- ja ritariperhoset, sinisiipiset sekä täpläperhoset. Päiväperhoset lentävät pääasiassa auringonpaisteessa ja valoisalla pilvipoudalla.

Päiväperhosten yläheimoon kuuluvat seuraavat heimot: ritariperhoset, paksupäät, kaaliperhoset, täpläperhoset ja sinisiipiset.

RITARIPERHOSET (Papilionidae) ovat kookkaita ja komeita. Ritarit ja apollot kuuluvat eri alaheimoihin. Apolloperhosten alaheimoon (Parnassiinae) kuuluvilla lajeilla (Suomessa niitä on kaksi) siipien pohjaväri on valkoinen. Ritareiden alaheimoon (Papilioninae) kuuluvien perhosten siipien pohjaväri on kellertävä ja takasiiven takanurkassa on kannus.

Apollo, Parnassius apollo

Pikkuapollo, Parnassius mnemosyne

Ritariperhonen, Papilio machaon

Purjeperhonen, Iphiclides podalirius

PAKSUPÄÄT (Hesperiidae) ovat pieniä, mutta vantterarakenteisia perhosia. Leveän pään takia tuntosarvien tyvet ovat melko kaukana toisistaan. Useimmat lajit talvehtivat toukkana. Suomessa esiintyy kolme alaheimoa:

Alaheimo kirjosiivet (Pyrginae):

Tunturikirjosiipi, Pyrgus andromedae

Suokirjosiipi, Pyrgus centaureae

Mansikkakirjosiipi, Pyrgus malvae

Tummakirjosiipi, Pyrgus alveus

Metsähiipijä, Erynnis tages

Alaheimo hiipijät (Heteropterinae):

Keltatäplähiipijä, Carterocephalus palaemon

Mustatäplähiipijä, Carterocephalus silvicola

Alaheimo Hesperiinae:

Lauhahiipijä, Thymelicus lineola

Etelänhiipijä, Thymelicus sylvestris

Valkotäpläpaksupää, Hesperia comma

Piippopaksupää, Ochlodes sylvanus

KAALIPERHOSTEN heimoon (Pieridae) kuuluvat lajit ovat pohjaväriltään joko valkoisia tai keltaisia. Munat ovat pitkulaisia ja värttinänmuotoisia ja niiden väri on joko valkoinen tai keltainen. Toukat ovat yleensä vihreitä ja elävät ristikukkaisilla. Kotelot on kiinnitetty vyörihmalla alustaansa pää ylöspäin. Kaaliperhosten heimoon kuuluvat seuraavat lajit:

Alaheimo viiriperhoset (Dismorphinae):

Virnaperhonen, Leptidea sinapis

Peltovirnaperhonen, Leptidea juvernica

Alaheimo kaaliperhoset (Pierinae):

Auroraperhonen, Anthocaris cardamines

Pihlajaperhonen, Aporia crataegi

Kaaliperhonen, Pieris brassicae

Naurisperhonen, Pieris rapae

Lanttuperhonen, Pieris napi

Sinappiperhonen, Pontia edusa

Alaheimo keltaperhoset (Coliadinae):

Vaaleakeltaperhonen, Colias hyale

Lapinkeltaperhonen, Colias hecla

Tunturikeltaperhonen, Colias tyche

Suokeltaperhonen, Colias palaeno

Etelänkeltaperhonen, Colias croceus

Sitruunaperhonen, Gonepteryx rhamni

TÄPLÄPERHOSET (Nymphalidae) muodostavat hyvin laajan heimon, johon kuuluvat hopeatäplien lisäksi ns. aitotäpläperhoset (nokkosperhoset sukulaisineen ja verkkoperhoset), haapa- ja häiveperhoset sekä heinäperhoset.

Hopeatäplien siipien pohjaväri on oranssi tai okrankeltainen ja niissä on mustia kuvioita. Selkeimmät lajityypilliset tuntomerkit löytyvät usein takasiipien alapinnalta. Monilla lajeilla on takasiipien alapuolella helmiäishohtoisia täpliä, mistä tribus on saanut nimensä. Useimmat lajit talvehtivat toukina, ja monien lajien toukat elävät orvokeilla. Toukat ovat usein värikkäitä ja piikikkäitä tai okaisia.

Tribus hopeatäplät (Argynnini):

Rämehopeatäplä, Boloria eunomia

Pursuhopeatäplä, Boloria euphrosyne

Lehtohopeatäplä, Boloria titania

Niittyhopeatäplä, Boloria selene

Tundrahopeatäplä, Boloria chariclea

Muurainhopeatäplä, Boloria freija

Pikkuhopeatäplä, Boloria dia

Pohjanhopeatäplä, Boloria polaris

Purohopeatäplä, Boloria thore

Rahkahopeatäplä, Boloria frigga

Kääpiöhopeatäplä, Boloria improba

Tunturihopeatäplä, Boloria napaea

Suohopeatäplä, Boloria aquilonaris

Helmihopeatäplä, Issoria lathonia

Angervohopeatäplä, Brenthis ino

Keisarinviitta, Argynnis paphia

Etelänhopeatäplä, Argynnis laodice

Orvokkihopeatäplä, Speyeria aglaja

Rinnehopeatäplä, Fabriciana niobe

Ketohopeatäplä, Fabriciana adippe

Aitotäpläperhosista jotkin lajit (esim. nokkosperhoset ja neitoperhonen) ovat aikuistalvehtijoita: uuden sukupolven perhoset kuoriutuvat koteloistaan loppukesällä ja lentävät pitkälle syksyyn tankaten ravintoa kukista, mahlasta ja mätenevistä hedelmistä. Perhoset parittelevat vasta talvehtimisen jälkeen keväällä. Toukat ovat yleensä mustia ja piikikkäitä ja elävät joko nokkosella tai lehtipuilla. Kotelot riippuvat pää alaspäin, peräpäästään alustaan kiinnittyneina. Verkkoperhoset muodostavat aitotäpläperhosten alaheimossa oman ryhmän eli tribuksen.

Alaheimo aitotäpläperhoset (Nymphalinae), tribus Nymphalini:

Karttaperhonen, Araschnia levana

Amiraali, Vanessa atalanta

Ohdakeperhonen, Vanessa cardui

Neitoperhonen, Aglais io

Nokkosperhonen, Aglais urticae

Suruvaippa, Nymphalis antiopa

Kirsikkaperhonen, Nymphalis polychloros

Isonokkosperhonen, Nymphalis xanthomelas

Valkotaplanokkosperhonen, Nymphalis vaualbum

Herukkaperhonen, Polygonia c-album

Alaheimo aitotäpläperhoset (Nymphalinae), tribus verkkoperhoset (Melitaeini):

Lapinverkkoperhonen, Euphydryas iduna

Kirjoverkkoperhonen, Euphydryas maturna

Punakeltaverkkoperhonen, Euphydryas aurina

Täpläverkkoperhonen, Melitaea cinxia

Tummaverkkoperhonen, Melitaea diamina

Ratamoverkkoperhonen, Melitaea athalia

Luotsiperhoset muodostavat täpläperhosten heimossa oman alaheimon (2 lajia), samaten häiveperhoset (2 lajia).

Alaheimot luotsiperhoset (Limenitidinae) ja häiveperhoset (Apaturinae):

Haapaperhonen, Limenitis populi

Kuusamaperhonen, Limenitis camilla

Pikkuhäiveperhonen, Apatura ilia

Häiveperhonen, Apatura iris

Heinäperhoset ovat yleensä pohjaväriltään ruskeita ja niiden siivissä on usein silmätäpliä. Toukat ovat yleensä vihreitä ja elävät heinien tai sarojen lehdillä. Yleisin talvehtimisaste on pieni tai keskenkasvuinen toukka.

Alaheimo heinäperhoset (Satyrinae):

Täpläpapurikko, Pararge aegeria

Ruostepapurikko, Pararge megera

Metsäpapurikko, Lasiommata petropolitana

Tummapapurikko, Lasiommata maera

Kirjopapurikko, Lopinga achine

Ruutuperhonen, Melanargia galathea

Saraikkoniittyperhonen, Coenonympha tullia

Idänniittyperhonen, Coenonympha glycerion

Keltaniittyperhonen, Coenonympha pamphilus

Kirjoniittyperhonen, Coenonympha arcania

Tesmaperhonen, Aphantopus hyperantus

Tummahäränsilmä, Maniola jurtina

Idänhäränsilmä, Hyponephele lycaon

Metsänokiperhonen, Erebia ligea

Suonokiperhonen, Erebia embla

Kairanokiperhonen, Erebia disa

Ruijannokiperhonen, Erebia medusa ssp. polaris

Lapinnokiperhonen, Erebia pandrose

Hietaheinäperhonen, Hipparchia semele

Sarakylmänperhonen, Oeneis norna

Paljakkakylmänperhonen, Oeneis bore

Rämekylmänperhonen, Oeneis jutta

SINISIIPISIIN (Lycaenidae) kuuluvat ”varsinaiset” sinisiivet (18 lajia), kultasiivet (6 lajia) sekä nopsasiivet (5 lajia). Jotkin nopsasiivet elävät enimmäkseen puiden latvustoissa ja vierailevat vain harvoin kukissa. Kulta- ja sinisiipiä tapaa yleensä niityillä, kedoilla tai metsänreunoilla. Sinisiipisten toukat ovat muodoltaan ”siiramaisia”. Joidenkin sinisiipien toukat elävät symbioosissa muurahaisten kanssa: Toukalla on rauhanen, josta se erittää sokeripitoista nestettä, jota muurahaiset mielellään nuolevat, ja muurahaiset vuorostaan suojelevat toukkaa. Joidenkin lajien toukat jopa elävät joksikin aikaa muurahaiskeossa syöden muurahaisten toukkia. Aikuisten sinisiipien varmimmat tuntomerkit löytyvät usein siipien alapinnalta. Sinisiipisten heimoon kuuluvat seuraavat tribukset ja lajit:

Tribus sinisiivet (Polyommatini):