Mattapikkumittari
Eupithecia subfuscata
Heimo: Mittarit (Geometridae)
Alaheimo: Kenttämittarit (Larentiinae)
Tribus: Pikkumittarit (Eupitheciini)
Suku: Eupithecia
Tuntomerkit: Pohjaväriltään harmaa, hieman kellanruskeaan vivahtava pikkumittari. Etusiiven ulompi kaksinkertainen poikkiviiru kaartuu tasaisena; tekee siiven etureunassa pyöristyneen mutkan ulospäin. Siiven keskivarjo koskettaa tummaa keskipilkkua. Yleisvaikutelmaltaan siivet ovat melko juovikkaat. Alapuolelta siivet ovat silkinkiiltoisen vaaleat. Siipiväli 16–20 mm.
Uhanalaisuusarvio 2019: LC = Least concern – Elinvoimainen
Esiintyminen: Laji on yleinen Etelä- ja Keski-Suomessa Oulun korkeudelle saakka. On esiintymispaikoillaan kohtalaisen runsas. (Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi)
Lentoaika: Aloittaa lentonsa kesäkuun alkupuolella, lennon huippu ajoittuu juhannuksen tienoille ja päättyy heinäkuun puolivälissä.
Elinympäristöt: Mittari lentelee monenlaisissa ympäristöissä, tyypillisesti pensaikkoisilla niityillä ja joutopelloilla, pientareilla, puutarhoissa ja valoisilla metsänlaiteilla.
Elintavat: Perhonen lentää öisin ja tulee hyvin valolle.
Kehitysvaiheet: Toukka on hyvin moniruokainen, syö esimerkiksi kärsämöä, pietaryrttiä, vadelmaa, angervoa, vuodenputkea, kultapiiskua, nokkosta, jopa pajua ja leppää; useimmiten kasvien kukkia ja hedelmiä, harvemmin lehtiä. Laji talvehtii kotelona.
Muuta: Laji muistuttaa alkukesän pikkumittareita, harmopikkumittaria, E.satyrataa ja kulmapikkumittaria, E. vulgataa. Ei kuitenkaan niin kehnäinen kuin satyrata, eikä toisaalta niin voimakkaan kirjava kuin vulgata.
Lajista muualla: Lepiforum, Laji.fi
Päivitetty viimeksi: 30.8.2024 Heikki Tabell
