Deilephila elpenor

Heimo: Kiitäjät (Sphingidae)
Alaheimo: Macroglossinae
Suku: Deilephila

← Edellinen Seuraava →

Tuntomerkit: Horsmakiitäjä on helposti tunnistettava perhonen, jota voi Suomessa sekoittaa lähinnä vain yhteen lähilajiin, pikkukiitäjään. Kotimaiseksi yöperhoseksi horsmakiitäjä tarjoaa katsojalle yllättävän eksoottisen väriyhdistelmän: päävärit ovat ruusunpunainen ja oliivinvihreä. Näitä värejä löytyy paitsi perhosen siivistä myös sen tukevan ruumiin karvoituksesta. Takasiiven tyvi on musta. Siipiväli ♂ 50–68 mm, ♀ 57–70 mm.

Uhanalaisuusarvio 2019: LC = Least concern – Elinvoimainen

Esiintyminen: Horsmakiitäjä on yleinen Etelä- ja Keski-Suomessa aina Oulun korkeudelle saakka. (Havaintokartta –2016; ajankohtaiset havainnot ks. Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi).

Elinkierto: Perhonen lentää kesäkuun alusta elokuun alkuun; harvinainen toinen sukupolvi syyskuussa (Tilastotietoa –2016). Toukkia voi löytää heinä-elokuun aikana.

Elinympäristöt: Niityt, kedot ja nummet, hakamaat ja metsälaitumet.

Elintavat: Perhonen lentää iltahämärissä ja yöllä; tulee valolle ja usein myös syötille. Käy mielellään kukilla.

Kehitysvaiheet: Muna on pyöreä ja vaaleanvihreä. Pieni ja keskenkasvuinen toukka on vihreä, mutta täysikasvuinen toukka on viimeisessä nahassa normaalisti ruskea, joskin täysikasvuisilla toukilla esiintyy myös vihreä muoto. Täysikasvuinen toukka on huomattavan iso, 70–80 mm pitkä. Jaokkeet A1 ja A2 ovat pullistuneet; niiden sivuselässä mustat silmätäplät, joiden sisällä valkea, munuaismuotoinen, liilanruskeakeskinen täplä. Peräsarvi on lyhyt ja musta ja sen kärki on valkoinen. Toukan pää harmaanruskea. Toukka elää horsmilla, erityisesti maitohorsmalla, sekä mataroilla ja koteloituu lähelle ravintokasvia vahvahkoon, verkkomaiseen kotelokoppaan karikkeeseen maanpinnalle. Kotelo talvehtii.

Lajista muualla: Wikipedia, Lepiforum, Suomen Perhostutkijain Seura, Perhoswiki

Tilastotietojen ja tekstin lähde: Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi

Päivitetty viimeksi: 27.9.2021