Isosiilikäs

Arctia caja

Yläheimo: Yökkösmäiset (Noctuoidea)
Heimo: Hämyköt (Erebidae)
Alaheimo: Siilikkäät
(Arctiinae)
Tribus: Aitosiilikkäät
(Arctiini)
Suku: Arctia

← Edellinen Seuraava →

Tuntomerkit: Isosiilikästä ei voi sekoittaa muihin perhoslajeihin. Etusiivet ovat pohjaväriltään kermanvalkoiset ja niissä on suuria suklaanruskeita laikkuja. Laikkujen koko ja muoto vaihtelevat yksilöittäin. Takasiivet ovat oranssinpunaiset ja niissä on pyöreitä, mustansinisiä täpliä. Perhosen pää ja keskiruumis ovat tummanruskean karvoituksen peittämät, ja niskassa on punainen poikkijuova. Takaruumis on oranssinpunainen ja siinä on mustia poikkijuovia. Koiraan tuntosarvet ovat sulkamaiset. Siipiväli on 49–64 mm.

Esiintyminen: Levinnäisyys yltää Oulun korkeudelle, mutta pohjoisempaakin on muutamia havaintoja. Laji on melko yleinen, mutta esiinty normaalisti vain yksittäisenä. (Havaintokartta)

Lentoaika: Kesäkuun loppupuolelta elokuun loppuun yhtenä polvena. Päälento sijoittuu heinäkuuhun. (Tilastotietoa)

Elinympäristö: Puoliavoimet maastot.

Elintavat: Aikuinen perhonen ei käytä ravintoa. Yöaktiivinen perhonen tulee valolle.

Kehitysvaiheet: Pienet toukat elävät syksyisin yhdyskunnittain toukkapesissä ja elää monilla matalilla kasveilla ja pensailla. Toukka talvehtii keskenkasvuisena. Täysikasvuisella toukalla on hyvin pitkä karvoituis. Pisimmät selkäkarvat ovat valkoiset, muut selkäpuolen karvat ovat mustat. Kyljissä ja ruumiin etuosassa on punaruskeita karvoja. Täysikasvuisella toukalla on pituutta 70–80 mm.

Lajista muualla: Lepiforum, Perhoswiki, SPS, Suomen Lajitietokeskus

Koiras, 27.7.2016, Kangaslahti, Pieksämäki, © Patrik Åberg
Koiras, 20.7.2010, Hannusjärvi, Espoo, © Helmut Diekmann
Naaras, kasvatuksesta, © Helmut Diekmann
Pikkutoukkia kasvatuksessa, elokuu 2018, © Håkan Söderholm
Lähes täysikasvuinen toukka, 26.5.2012, Kurjenrahka, © Håkan Söderholm
Täysikasvuinen toukka kasvatuksessa, elokuu 2018, © Håkan Söderholm