Liuskayökkönen
Scoliopteryx libatrix
Yläheimo: Yökkösmaiset (Noctuoidea)
Heimo: Hämyköt (Erebidae)
Alaheimo: Liuskayökköset (Scoliopteryginae)
Suku: Scoliopteryx
Tuntomerkit: Erikoisen siivenmuotonsa ja värityksensä ansiosta liuskayökköstä ei voi sekoittaa mihinkään muuhun lajiin. Liuskayökkönen on olemukseltaan melko roteva, keskikokoinen yökkösmäisiin kuuluva perhonen. Siipiväli 38–48 mm. Etusiiven kärki sirppimäisesti venähtänyt, ulkoreuna nirhalaitainen. Pohjaväri punertava – harmahtavan ruskea, keskeltä kellanpunainen (syksyllä). Talvehtimisen aikana perhosen punaiset ja oranssit värisävyt haalistuvat. Etusiiven etureuna valkeahkokehnäinen. Poikkiviirut valkeahkot; ulompi kaksinkertainen. Munuaistäplä muodostuu kahdesta mustasta pilkusta; rengastäplä liidunvalkea pilkku; siiven tyvellä liidunvalkea pilkku. Aaltoviiru keskellä ulkosaraketta, häipyvä, sen keskellä vahva mutka ulospäin, etureunasta valkea. Takasiivet ruskeanharmaat.
Uhanalaisuusarvio 2019: LC = Least concern – Elinvoimainen
Esiintyminen: Lajia on tavattu koko Suomesta. Yleensä sitä ei tavata kovin suurina määrinä, mutta joinakin vuosina laji voi olla runsaskin. (Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi)
Lentoaika: Liuskayökkönen on yksi pitkäikäisimmistä perhosistamme aikuisvaiheessa ja sitä voikin tavata lähes koko vuoden ympäri. Eniten perhosia on lennossa elo-syyskuussa ja keväisin touko-kesäkuussa.
Elinympäristöt: Pajukkoiset ranta- ja suoniityt, rehevät valoisat lehtimetsät, puistot.
Elintavat: Yöaktiivinen perhonen tulee hyvin syötille, mutta huonommin valolle. Liuskayökkösen imukärsä on kova ja piikikäs, ja perhonen pystyykin puhkomaan sillä jopa marjojen kuoria ja imemään mehua marjoista (vrt. kuva 5). Laji talvehtii aikuisena ja suosii luolia, maakellareita ja bunkkereita talvehtimispaikkoina (vrt. kuvat 7–10). Koska tällaiset paikat lämpenevät keväisin hitaasti, perhoset lähtevät moniin muihin aikuistalvehtijalajeihin verrattuna melko myöhään uudelleen lentoon.
Kehitysvaiheet: Toukka on vihreä; sivuselkäjuova kellertävä. Hengitysaukot vaaleahkonruskeat, keskeltä vaaleat. Pää harmahtavanvihreä, ilman kuvioita. Toukka elää kesä-elokuussa pajuilla (Salix) ja koteloituu yhteenkehrättyjen lehtien väliin.
Lajista muualla: Wikipedia, Lepiforum
Tilastotietojen lähde: Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi
Teksti: Yhteistyössä Perhoswikin kanssa
Päivitetty viimeksi: 23.2.2024
