Tuhkatarhayökkönen

Papestra biren

Yläheimo: Yökkösmaiset (Noctuoidea)
Heimo: Yökköset (Noctuidae)
Alaheimo: Noctuinae
Tribus: Tarhayökköset (Hadenini)
Suku: Papestra

← EdellinenSeuraava →

Tuntomerkit: Siipiväli 31–38 mm. Etusiivet mustanharmaat tai ruskeanharmaat, siniharmaan sekaiset. Poikkiviirut mustahkot, kaksinkertaiset, heikkohampaiset, siniharmaatäytteiset. Keskisarake tumma. Keilatäplä kellertävänvalkea, mustareunainen, sen ja ulomman poikkiviirun välissä musta yhdysviiru. Rengas- ja munuaistäplä etureunan puolta lukuun ottamatta mustareunaiset, siniharmaat, tummempikeskiset, munuaistäplä vaaleampi. Aaltoviiru kellertävänvalkea, siinä tylppä W-kuvio, sen sisäpuolella yksittäisiä mustia nuolitäpliä. Ulkoreunassa rivi pieniä, mustia puolikuita. Ripset valko- ja ruskeatäpläiset. Takasiivet ruskeanharmaat; keskitäplä heikko; ripset vaaleat.

Uhanalaisuusarvio 2019: LC = Least concern – Elinvoimainen

Esiintyminen: Tuhkatarhayökkönen esiintyy yleisenä koko maassa. (Havaintokartta –2016; ajankohtaiset havainnot ks. Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi)

Lentoaika: Melko aikainen tuhkatarhayökkönen lentää toukokuun puolivälistä heinäkuun puoleenväliin. (Tilastotietoa )

Elinympäristöt: Laji viihtyy kosteissa havumetsissä, soiden reunoilla ja kosteikoissa.

Elintavat: Perhonen on yöaktiivinen ja tulee hyvin sekä valolle että syötille ja käy myös kukilla.

Kehitysvaiheet: Moniruokainen toukka elää heinä-elokuussa mm. koivulla (Betula), pajuilla (Salix), juolukalla (Vaccinium uliginosum), mustikalla (V. myrtillus) ja suomyrtillä (Myrica gale). Toukka on ruskea, sivuilta tummempi; selkä- ja sivujuova hienot, vaaleammat, epäselvät. Sivuselkäjuova hajonnut lyhyiksi, mustahkoiksi pitkittäisviiruiksi. Hengitysaukot mustat, valkoreunaiset. Pää musta. Toukka koteloituu maahan kotelokoppaan ja talvehtii kotelona.

Lajista muualla: Lepiforum, Suomen Perhostutkijain Seura

Tilastotietojen lähde: Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi

Teksti: Yhteistyössä Perhoswikin kanssa

Päivitetty viimeksi: 13.10.2019

18.6.2015, Kangaslahti, Pieksämäki, © Patrik Åberg