Keltahopeayökkönen

Syngrapha microgamma

Yläheimo: Yökkösmaiset (Noctuoidea)
Heimo: Yökköset (Noctuidae)
Alaheimo: Metalliyökköset
(Plusiinae)
Tribus: Plusiini
Suku: Syngrapha

← EdellinenSeuraava →

Tuntomerkit: Siipiväli 22–29 mm. Pieni. Etusiivet sinertävän–violetin harmaat; keskisarakkeen takaosa pronssinruskea. Poikkiviirut kaukana toisistaan; ulompi mutkitteleva, hopeanvalkeahkotäytteinen, kääntyy etureunassa kohti tyveä. Munuaistäplän reunat hopeiset, sen sisä- ja ulkopuolella mustahkot varjot. Pieni gamma-merkki yhtenäinen tai kaksiosainen. Aaltoviiru epäselvä, pronssinruskean varjon häivyttämä. Takasiivet keltaiset, mustanruskean reunavyön leveys noin kolmannes siivestä; ripset tyvestä ruskeat, kärjestä valko- ja ruskeatäpläiset.

Uhanalaisuusarvio 2019: LC = Least concern – Elinvoimainen

Esiintyminen: Keltahopeayökkönen esiintyy paikallisesti yleisenä koko maassa. (Havaintokartta –2016; ajankohtaiset havainnot ks. Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi)

Lentoaika: Perhonen lentää kesä-heinäkuussa. (Tilastotietoa –2016)

Elinympäristö: Suopursua kasvavat rämeet.

Elintavat: Perhonen lentää päivällä, käy ainakin suopursun kukilla; tulee joskus syötille ja valolle.

Kehitysvaiheet: Toukka tumman violetinruskea, heikosti valkeahkokehnäinen; selkäjuova mustahko, jaokkeiden väleistä katkeileva; sivujuova rikinkeltainen. Hengitysaukot mustat. Pää ja raajat punaruskeat. Elää syys-toukokuussa suopursulla (Rhododendron tomentosum), myös vaivaiskoivulla (Betula nana), juolukalla (Vaccinium uliginosum) ym.; talvehtii keskenkasvuisena. Koteloituu harmahtavaan kotelokoppaan ravintokasvin lehtien ja varren väliin tai maanpinnalle.

Lajista muualla: Lepiforum, Suomen Perhostutkijain Seura

Tilastotietojen lähde: Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi

Teksti: Yhteistyössä Perhoswikin kanssa

Päivitetty viimeksi: 01.09.2019

3.6.2016, Hartola, © Heikki Tabell
15.6.2013, Laihalampi, Nuuksio, Vihti, © Olli Pihlajamaa
Täysikasvuinen toukka, 10.5.2015, Stormossen, Innanbäck, Inkoo, det. Miikka Nokelainen, © Olli Pihlajamaa