Erebia medusa

Heimo: Täpläperhoset (Nymphalidae)
Alaheimo: Heinäperhoset (Satyrinae)
Tribus: Satyrini
Suku: Erebia

← EdellinenSeuraava →

Tuntomerkit: Ruijannokiperhonen on pienehkö nokiperhonen, siipiväli on noin 33–41 mm. Naaraat ovat keskimäärin koiraita kookkaampia. Siipiripset ovat yksivärisen tummat.
Siivet ovat päältä tummanruskeat. Etusiivessä kaksi valkokeskistä, mustaa silmätäplää, joiden ympärillä tiilenpunaiset, yhteensulautuneet renkaat. Naaraalla lisäksi 1–2 pienempää silmätäplää, koiraalla harvoin. Joskus kahden suuremman silmätäplän etupuolella pienempi silmätäplä. Takasiivissä 3–4 pientä tiilenpunarenkaista silmätäplää, jotka naaraalla tavallisesti selvemmät. Alapuoli muistuttaa yläpuolta; takasiipien alapuolen ulko-osa hieman vaaleampi.

Uhanalaisuusarvio 2019: VU = Vulnerable – Vaarantunut (Punainen kirja)

Esiintyminen: Ruijannokiperhosen nimialalaji (Erebia medusa medusa) esiintyy mm. Keski- ja Etelä-Euroopan vuoristoissa ja pohjoisempana satunnaisesti Viroon asti. Alalaji Erebia medusa ssp. polaris esiintyy Fennoskandian pohjoisosissa. Suomen Lapissa ruijannokiperhosta tavataan Tenojoen ja sen sivujokien tuntumassa. (Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi)

Lentoaika: Kesäkuun lopulta heinäkuun loppuun

Elinympäristöt: Jokien hiekkatörmät, niitty- ja luhtarannat

Kehitysvaiheet: Toukan pohjaväri on vaaleanvihreä tai harmaanruskea. Sen selässä ja kyljissä on pituussuunnassa tummia juovia. Toukka elää heinäkasveilla (ainakin lampaannadalla, Festuca ovina) ja talvehtii kahdesti.

Lähilajit: Muut nokiperhoset: metsä-, suo-, lapin- ja kairanokiperhonen. Ruijannokiperhosen polaris-alajilla ei ole valkoisia täpliä takasiiven alapinnalla, mikä erotta sen suo- ja metsänokiperhosesta. Sillä on kuitenkin aina punaisia täpliä takasiivissä, toisin kuin kairanokiperhosella. Lapinnokiperhosella on taas tumma poikkivyö takasiipien alapinnalla, mitä ruijannokiperhosella ei ole

Lajista muualla: Wikipedia, LuontoPortti, Lepiforum
Huom: Saksankielinen Lepiforum esittelee sivullaan Alpeilla esiintyvää nimialalajia, joka joidenkin piirteiden osalta eroaa Pohjois-Euroopan polaris-alalajista.

Tilastotietojen lähde: Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi

Päivitetty viimeksi: 29.12.2022