Sinisilmäkiitäjä
Smerinthus ocellata
Heimo: Kiitäjät (Sphingidae)
Alaheimo: Yökiitäjät (Smerinthinae)
Suku: Smerinthus
Tuntomerkit: Sinisilmäkiitäjä (aikaisemmalta nimeltään silmäkiitäjä) on saanut nimensä takasiipien näyttävien silmätäplien vuoksi. Siipiväli on koiraalla 67–83 mm ja naaraalla 76–95 mm. Perhosen etusiiven pohjaväri on ruskeanharmaa ja siinä on häivähdys vaaleanpunaista tai karmiininpunaista. Kirjaillut ovat tummanruskeat. Sisempi poikkijuova tekee siiven keskellä teräväkärkisen mutkan kohti siiven ulkoreunaa. Etusiiven kärjessä on vaalea juova. Takasiivet ovat kellertävät ja tyvestään punaiset. Takasiiven keskellä on suuri sininen, mustareunainen silmätäplä. Perhosen keskiruumiin kyljessä on vaaleanruskeaa karvoitusta; keskellä selkää karvoitus on tummanruskea.
Uhanalaisuusarvio 2019: LC = Least concern – Elinvoimainen
Esiintyminen: Sinisilmäkiitäjä on melko yleinen Etelä- ja Keski-Suomessa. (Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi)
Lentoaika: Toukokuun lopulta heinäkuun lopulle
Elinympäristö: Laji viihtyy pajua kasvavilla lehti- ja sekametsien reunoilla sekä puistoissa ja puutarhoissa.
Elintavat: Päivisin aikuinen perhonen lepäävät lehvästön joukossa etusiipien erinomaisen suojavärin ja erikoisen lepoasennon turvin. Häirittynä se levittää etusiipensä ja paljastaa takasiipien silmätäplät. Tarvittaessa se pudottautuu maahan. Perhonen lentää pääasiassa iltayöstä. Sen suuosat ovat surkastuneet; se ei käy kukilla eikä pysty käyttämään muutakaan ravintoa. Aikuiset yksilöt elävät siksi vain muutamia vuorokausia. Varsinkin koiraat tulevat valolle.
Kehitysvaiheet: Toukka syö pääosin kapealehtisiä pajuja. Se on väriltään vihreä, hivenen sinertävänsävyinen ja kauttaaltaan vaaleiden nystyjen peittämä. Sen kyljillä on vaaleita vinojuovia ja peräpäässä. Toukan tyypillinen tuntomerkki on on turkoosinsininen peräsarvi (hyvin samankaltaisella poppelikiitäjän toukalla on kellertävä peräsarvi). Täysikokoinen toukka on 60–80 mm pitkä. Koteloitumiskypsä toukka kaivautuu maahan syvemmälle kuin poppelikiitäjän toukka. Koska lajin elinpiiri rajoituu usein vesistöön, se on siten paremmin turvassa tulvilta. Lisäksi kotelon kiiltävä ulkokuori hylkää vettä. Laji talvehtii kotelona.
Lajista muualla: Wikipedia, Lepiforum, Laji.fi
Päivitetty viimeksi: 8.1.2023
