Sinisilmäkiitäjä

Smerinthus ocellatus

Heimo: Kiitäjät (Sphingidae)
Alaheimo: Smerinthinae
Suku: Smerinthus

← Edellinen Seuraava →

Tuntomerkit: Sinisilmäkiitäjä (aikaisemmalta nimeltään silmäkiitäjä) on saanut nimensä takasiipien näyttävien silmätäplien vuoksi. Siipiväli on koiraalla 67–83 mm ja naaraalla 76–95 mm. Perhosen etusiipien pohjaväri on ruskeanharmaa ja siinä on häivähdys vaaleanpunaista tai karmiininpunaista. Kirjaillut ovat tummanruskeat. Sisempi poikkijuova tekee teräväkärkisen mutkan kohti siiven ulkoreunaa ja siiven kärjessä on vaalea juova. Takasiivet ovat kellertävät ja tyvestään punaiset. Takasiiven keskellä on suuri, sininen, mustareunainen silmätäplä. Perhosen keskiruumiin kyljessä on vaaleanruskeaa karvoitusta; keskellä selkää karvoitus on tummanruskea.

Uhanalaisuusarvio 2019: LC = Least concern – Elinvoimainen

Esiintyminen: Sinisilmäkiitäjä on melko yleinen Etelä- ja Keski-Suomessa. (Havaintokartta –2016; ajankohtaiset havainnot ks. Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi)

Lentoaika: Toukokuun lopulta heinäkuun lopulle (Tilastotietoa –2016)

Elinympäristö: Laji viihtyy pajua kasvavilla lehti- ja sekametsien reunoilla sekä puistoissa ja puutarhoissa.

Elintavat: Päivisin aikuinen perhonen lepäävät lehvästön joukossa etusiipien erinomaisen suojavärin ja erikoisen lepoasennon turvin. Häirittynä se levittää etusiipensä ja paljastaa takasiipien silmätäplät. Tarvittaessa se pudottautuu maahan. Perhonen lentää pääasiassa iltayöstä. Sen suuosat ovat surkastuneet; se ei käy kukilla eikä pysty käyttämään muutakaan ravintoa. Aikuiset yksilöt elävät siksi vain muutamia vuorokausia. Varsinkin koiraat tulevat valolle.

Kehitysvaiheet:  Toukka syö pääosin kapealehtisiä pajuja. Se on väriltään vihreä, hivenen sinertävänsävyinen ja kauttaaltaan vaaleiden nystyjen peittämä. Sen kyljillä on vaaleita vinojuovia ja peräpäässä on turkoosinsininen sarvi (hyvin samankaltaisella poppelikiitäjän toukalla on kellertävä peräsarvi). Täysikokoinen toukka on 60–80 mm pitkä. Koteloitumiskypsä toukka kaivautuu maahan syvemmälle kuin poppelikiitäjän toukka. Koska lajin elinpiiri rajoituu usein vesistöön, se on siten paremmin turvassa tulvilta. Lisäksi kotelon kiiltävä ulkokuori hylkää vettä. Laji talvehtii kotelona.

Lajista muualla: Wikipedia, Lepiforum, Perhoswiki, Laji.fi

Päivitetty viimeksi: 28.8.2020

Koiras, 8.6.2020, Kangaslahti, Pieksämäki, © Patrik Åberg
Koiras, 6.6.2010, Espoo, © Helmut Diekmann
Naaras, 31.5.2014, Espoo, © Helmut Diekmann
Naaras, 14.6.2018, Kangasala, © Esa Marjamäki
Vaaleahko muoto, e larva, toukka löydetty tuomelta, Haapaniemi, Kuopio 2017, © Patrik Åberg
Lepoasento, 25.5.2019, Soukanniemi, Espoo, © Helmut Diekmann
Parittelu, 13.6.2018, Kangasala, © Esa Marjamäki
Parittelu, 31.5.2019, Soukanniemi, Espoo, © Helmut Diekmann
Parittelu, 22.6.2010, Hannusjärvi, Espoo, © Helmut Diekmann
Täysikasvuinen toukka, 18.7.2016, Vantaa, © Mika Schafroth
Täysikasvuinen toukka, 24.8.2015, Kaarina, © Matti Selänne
Täysikasvuinen toukka, 28.7.2016, Parainen, © Håkan Söderholm
Täplikäs muoto, 19.8.2020, Ristiina, © Juha Petteri Mäkelä
Täplikäs muoto, 28.8.2020, Ristiina, © Juha Petteri Mäkelä
Kotelo, naaras, kasvatusolosuhteissa, elokuu 2018, © Helmut Diekmann