Isokultasiipi

Lycaena dispar

Heimo: Sinisiipiset (Lycaenidae)
Alaheimo: Lycaeninae
Tribus: Kultasiivet (Lycaenini)
Suku: Lycaena

← Edellinen Seuraava →

Tuntomerkit: Isokultasiipi on kookas kultasiipi. Siipien kärkiväli on 27–40 mm. Sukupuolet ovat erinäköiset (tätä ilmiötä kutsutaan sukupuolidimorfismiksi).
Koiras on yläpuolelta kirkkaan oranssi ja sitä voidaan helposti sekoittaa loistokultasiiven koiraaseen, mutta isokultasiiven koiraalla on sekä etu- että takasiiven keskellä selkeä musta pilkku (loistokultasiiven koiraallakin saattaa olla etusiivessään keskipilkku, mutta se erottuu vain heikosti ja toisinaan se puuttuu kokonaan). Naaraan etusiivet ovat päältä laajalti oranssia ja siipien reunus on leveästi musta. Siipien poikki kulkee tasainen musta täplärivi. Takasiipien yläpuolen tummuus vaihtelee naarailla yksilöittäin.
Takasiipien alapinta on ruskehtavanharmaa ja siinä on mustia valkeakehäisiä pisteitä. Takasiiven ulkoreunaa reunustaa oranssi vyö.

Uhanalaisuusarvio 2019: NT = Near threatened – Silmälläpidettävä (Punainen Kirja)

Esiintyminen: Hyvin harvinainen vaeltaja ja tilapäisviipyjä Etelä- ja Kaakkois-Suomessa. Aina välillä syntyy pieniä paikallisia kantoja, jotka kuitenkin helposti katoavat seuraavina vuosina. (Havaintokartta –2016; ajankohtaiset havainnot ks. Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi)

Lentoaika: Yksi sukupolvi: kesäkuun lopulta elokuun puoliväliin (Tilastotietoa –2016)

Elinympäristö: Avoimet ja puoliavoimet maastot: niityt, kedot ja kosteikot

Elintavat: Isokultasiipi suosii kosteita niittyä, joilla kasvaa järviruokoa tai korkeita heiniä, joissa istuen perhoset voivat ottaa aurinkoa. Lajilla on taipumus vaeltaa.

Kehitysvaiheet: Naaras munii munat yksitellen ravintokasvien lehtien yläpinnoilla. Vihreät toukat syövät hierakkaa ja oleskelevat lehden alapinnoilla lähellä keskisuonta. Keskenkasvuinen toukka talvehtii. Vyökotelo on kiinnitetty vyörihmalla kasvin varsien alaosaan pää alaspäin.

Lähilajit: Muut kultasiivet

Muuta: Tällä sivulla olevat valokuvat on otettu Saksassa ja Virossa. Suomessa laji rauhoitettiin vuonna 1983. – Lajin tieteellisenä nimenä toimii latinankielinen adjektiivi dispar (= ’erilainen’), joka viittaa lajin sukupuolidimorfismiin, sukupuolten erilaiseen ulkonäköön.

Lajista muualla: Wikipedia, LuontoPortti, Lepiforum, Perhoswiki, Suomen Perhostutkijain Seura

Tilastotietojen lähde: Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi

Päivitetty viimeksi: 14.10.2019

Koiras, 15.6.2014, Oberlausitz, Saksa, © Mario Trampenau
Koiras, 25.6.2019, Etelä-Viro, © Teppo Salmela
Koiras, 25.6.2019, Etelä-Viro, © Teppo Salmela
Koiras, 25.6.2019, Etelä-Viro, © Teppo Salmela
Naaras, 25.6.2019, Etelä-Viro, © Teppo Salmela
Naaras, 15.6.2014, Oberlausitz, Saksa, © Mario Trampenau
Naaras, 24.6.2019, Tallinna, Viro, © Teppo Salmela
Naaras, 24.6.2019, Tallinna, Viro, © Teppo Salmela
Naaras, 15.6.2014, Oberlausitz, Saksa, © Mario Trampenau
Munia, 13.8.2014, Oberlausitz, Saksa, © Mario Trampenau
Toukka, 26.4.2014, Oberlausitz, Saksa, © Mario Trampenau
Kotelo, 13.8.2014, Oberlausitz, Saksa, © Mario Trampenau