Suoiltayökkönen

Acronicta menyanthidis

Yläheimo: Yökkösmaiset (Noctuoidea)
Heimo: Yökköset (Noctuidae)
Alaheimo: Iltayökköset (Acronictinae)
Suku: Acronicta

← EdellinenSeuraava →

Tuntomerkit: Siipiväli 32–41 mm. Etusiivet tummahkon harmaankirjavat, ruskeakuvioiset. Tyvijuomu epäsäännöllinen, mustahko. Poikkiviirut kaksinkertaiset, sisempi ja varsinkin ulompi vahvasti sahahampaiset; ulompi heikosti vaaleatäytteinen, sen sisäreuna epäselvä, ulkopuoli tummavarjoinen. Keskivarjo näkyvissä vain etureunassa. Rengastäplä pieni, diffuusisti mustareunainen, sen keskusta pohjan värinen (vrt. A. auricoma); munuaistäplän sisäreunassa musta puolikuu ja ulkoreunassa mustia pilkkuja ja poikkijuova. Takakulmassa tumma juova. Aaltoviiru puuttuu; ulkosarake tummavarjoinen. Ulkoreunassa rivi mustia poikkijuovia. Ripset ruskea- ja valkotäpläiset. Takasiivet ruskehtavanharmaat, naaraalla tummemmat; suonet ruskeat; ulkoreunassa hieno, tumma juova.

Uhanalaisuusarvio: LC = Least concern – Elinvoimainen

Esiintyminen: Esiintyy melko yleisenä koko maassa, mutta havaintoja tulee niukasti ilman tarkoitushakuista pyyntiä. (Havaintokartta –2016 ; ajankohtaiset havainnot ks. Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi)

Lentoaika: Laji lentää toukokuusta heinäkuuhun saakka. (Tilastotietoa –2016)

Elinympäristöt: Lajin tyypillisiä elinympäristöjä ovat rämeet ja pensaikkoiset suoniityt.

Elintavat: Perhonen tulee hyvin syötille ja huonosti valolle.

Kehitysvaiheet: Toukka ruskea tai musta; nystyrät ruskeat, pitkäkarvaiset; sivujuova punainen, valkeiden hengitysaukkojen alapuolella. Pää musta. Elää heinä-syyskuussa juolukalla (Vaccinium uliginosum), mustikalla (V. myrtillus), suomyrtillä (Myrica gale) ym. varvuilla ja pensailla. Koteloituu kotelokoppaan maahan. Kotelo talvehtii.

Lajista muualla: Lepiforum

Tilastotietojen lähde: Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi

Teksti: Yhteistyössä Perhoswikin kanssa

Päivitetty viimeksi: 06.09.2019

7.6.2014, Kangaslahti, Pieksämäki, © Patrik Åberg