Nycteola revayana

Yläheimo: Yökkösmäiset (Noctuoidea)
Heimo: Venhokkaat (Nolidae)
Alaheimo: Vihervenhokkaat (Cloephorinae)
Tribus: Pikkuvenhokkaat (Sarrothripini)
Suku: Nycteola

← Edellinen Seuraava →

Tuntomerkit: Tammilaahusvenhokas, aikaisemmalta nimeltään tammilaahusyökkönen, joissakin lähteissä myös tammilaahustaja, on pieni yöperhonen, jonka ulkonäkö muuntelee huomattavan paljon. Siipiväli 20–25 mm. Etusiivet tummat, tavallisesti lyijynharmaat; keskisarake heikosti viininpunertava. Poikkiviirut kaksinkertaiset, tummat; sisempi koko pituudeltaan heikosti mutkitteleva, taipuu ulospäin takareunan lähellä; ulompi näkyy pitkin matkaa. Keskitäplä pieni, pyöreä, ruskea tai musta. Aaltoviiru usein mustahkojen täplien varjostama. Ulkoreunassa pilkullinen, musta juova. Joskus etusiivet yksiväriset; takareunan lähellä musta pitkittäisjuomu. Takasiivet vaaleanharmaat, ulkoreuna tummempi.

Uhanalaisuusarvio 2019: LC = Least concern – Elinvoimainen

Esiintyminen: Melko yleinen etelärannikolla ja Ahvenanmaalla. Pohjoisempana vain yksittäisiä havaintoja. (Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi)

Lentoaika: Syksyllä heinäkuun lopulta syyskuulle ja talvehtimisen jälkeen keväällä huhtikuun lopulta kesäkuun loppulle.

Elinympäristöt: Tammimetsät

Elintavat: Perhonen lentää iltahämärässä ja uudelleen aamun lähestyessä. Tulee valolle ja syötille. Syksyllä perhonen ruokailee mesikasteella ja imee mehua marjojen kuoren läpi. Keväällä perhonen vierailee ahkerasti pajujen kukinnoilla.

Kehitysvaiheet: Toukka hoikka, vihreä; karvat pitkät, vaaleat. Jaokkeiden välit kellertävät. Kylkijuova epäselvä, kellertävä. Pää vaaleanruskea. Elää touko-kesäkuussa tammella (Quercus robur); yhteenkudottujen lehtien välissä, usein vesoilla. Koteloituu veneenmuotoiseen, harmaanvalkeaan kotelokoppaan lehden alapinnalle. Aikuinen talvehtii.

Lajista muualla: Wikipedia, Lepiforum, Suomen Lajitietokeskus, Suomen Perhostutkijain Seura

Päivitetty viimeksi: 12.2.2024