Tammilaahusvenhokas
Nycteola revayana
Yläheimo: Yökkösmäiset (Noctuoidea)
Heimo: Venhokkaat (Nolidae)
Alaheimo: Vihervenhokkaat (Cloephorinae)
Tribus: Pikkuvenhokkaat (Sarrothripini)
Suku: Nycteola
Tuntomerkit: Tammilaahusvenhokas, aikaisemmalta nimeltään tammilaahusyökkönen, joissakin lähteissä myös tammilaahustaja, on pieni yöperhonen, jonka ulkonäkö muuntelee huomattavan paljon. Siipiväli 20–25 mm. Etusiivet tummat, tavallisesti lyijynharmaat; keskisarake heikosti viininpunertava. Poikkiviirut kaksinkertaiset, tummat; sisempi koko pituudeltaan heikosti mutkitteleva, taipuu ulospäin takareunan lähellä; ulompi näkyy pitkin matkaa. Keskitäplä pieni, pyöreä, ruskea tai musta. Aaltoviiru usein mustahkojen täplien varjostama. Ulkoreunassa pilkullinen, musta juova. Joskus etusiivet yksiväriset; takareunan lähellä musta pitkittäisjuomu. Takasiivet vaaleanharmaat, ulkoreuna tummempi.
Uhanalaisuusarvio 2019: LC = Least concern – Elinvoimainen
Esiintyminen: Melko yleinen etelärannikolla ja Ahvenanmaalla. Pohjoisempana vain yksittäisiä havaintoja. (Havaintokartta -2016; ajankohtaiset havainnot ks. Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi)
Lentoaika: Syksyllä heinäkuun lopulta syyskuulle ja talvehtimisen jälkeen keväällä huhtikuun lopulta kesäkuun loppulle. (Tilastotietoa -2016)
Elinympäristöt: Tammimetsät
Elintavat: Perhonen lentää iltahämärässä ja uudelleen aamun lähestyessä. Tulee valolle ja syötille. Syksyllä perhonen ruokailee mesikasteella ja imee mehua marjojen kuoren läpi. Keväällä perhonen vierailee ahkerasti pajujen kukinnoilla.
Kehitysvaiheet: Toukka hoikka, vihreä; karvat pitkät, vaaleat. Jaokkeiden välit kellertävät. Kylkijuova epäselvä, kellertävä. Pää vaaleanruskea. Elää touko-kesäkuussa tammella (Quercus robur); yhteenkudottujen lehtien välissä, usein vesoilla. Koteloituu veneenmuotoiseen, harmaanvalkeaan kotelokoppaan lehden alapinnalle. Aikuinen talvehtii.
Lajista muualla: Wikipedia, Lepiforum, Perhoswiki, Suomen Lajitietokeskus, Suomen Perhostutkijain Seura
Päivitetty viimeksi: 21.1.2023 Helmut Diekmann