Kairanokiperhonen

Erebia disa

Heimo: Täpläperhoset (Nymphalidae)

Alaheimo: Heinäperhoset (Satyrinae)

Tribus: Satyrini

Suku: Erebia

 
← Edellinen Seuraava →

Tuntomerkit: Kairanokiperhonen on pienehkö nokiperhonen; siipiväli on noin 40–49 mm mm. Naaraat ovat keskimäärin koiraita kookkaampia.
Siivet ovat päältä tummanruskeat, siipiripset valkeahkotäpläiset. Etusiivissä on neljä suunnilleen samankokoista, ruskeankeltareunaista, mustaa silmätäplää. Koirailla silmätäplät yleensä pieniä ja vain etummaisissa täplissä on valkoinen keskusta. Takasiivessä ei ole silmätäpliä.
Yläpinnan silmätäplät toistuvat siipien alapuolella. Etusiiven alapuoli on vaaleamman ruskea kuin yläpuoli, siiven kärjessä on vaaleanharmaata kehnää. Takasiiven alapuoli on tuhkanharmaa, keskivyö ruskea.

Uhanalaisuusarvio 2019: VU = Vulnerable – Vaarantunut (Punainen Kirja)

Esiintyminen: Suomen Lapissa ruijannokiperhosta tavataan Tenojoen ja sen sivujokien tuntumassa. (Havaintokartta –2016; ajankohtaiset havainnot ks. Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi)

Lentoaika: Kesäkuun puolivälistä heinäkuun puoliväliin (Tilastotietoa –2016)

Elinympäristöt: Jokien hiekkatörmät, niitty- ja luhtarannat

Kehitysvaiheet: Toukan pohjaväri on vaaleanvihreä tai harmaanruskea. Sen selässä ja kyljissä on pituussuunnassa tummia juovia. Toukka elää heinäkasveilla (ainakin lampaannadalla, Festuca ovina) ja talvehtii kahdesti.

Lähilajit: Muut nokiperhoset: metsä-, suo-, ruijan- ja lapinnokiperhonen. Ruijannokiperhosen polaris-alalajilla ei ole valkoisia täpliä takasiiven alapinnalla, mikä erotta sen suo- ja metsänokiperhosesta. Sillä on kuitenkin aina punaisia täpliä takasiivissä, toisin kuin kairanokiperhosella. Lapinnokiperhosella on taas tumma poikkivyö takasiipien alapinnalla, mitä kairannokiperhosella ei ole

Lajista muualla: Wikipedia, LuontoPortti, Lepiforum, Perhoswiki

Tilastotietojen lähde: Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi

Päivitetty viimeksi: 14.10.2019

23.6.1975, Juhani Hämäläinen leg.
Yläpinta, coll. A. & E. Ylönen, © A. & E. Ylönen
Alapinta, coll. A. & E. Ylönen, © A. & E. Ylönen