Kairanokiperhonen

Erebia disa

Heimo: Täpläperhoset (Nymphalidae)

Alaheimo: Heinäperhoset (Satyrinae)

Tribus: Satyrini

Suku: Erebia

← Edellinen Seuraava →

Tuntomerkit: Kairanokiperhonen on pienehkö nokiperhonen; siipiväli on noin 40–49 mm. Naaraat ovat keskimäärin koiraita kookkaampia.
Siivet ovat päältä tummanruskeat, siipiripset valkeahkotäpläiset. Etusiivessä on neljä suunnilleen samankokoista, ruskeankeltareunaista, mustaa silmätäplää. Koiraalla silmätäplät ovat yleensä pieniä ja vain etummaisissa täplissä on valkoinen keskusta. Takasiivessä ei ole silmätäpliä.
Yläpinnan silmätäplät toistuvat siipien alapuolella. Etusiiven alapuoli on vaaleampi kuin yläpuoli, siiven kärjessä on vaaleanharmaata kehnää. Takasiiven alapuoli on tuhkanharmaa, keskivyö ruskea.

Uhanalaisuusarvio 2019: VU = Vulnerable – Vaarantunut (Punainen Kirja)

Esiintyminen: Suomessa kairanokiperhonen esiintyy Keski-Lapin pohjoisosista Lapin pohjoisosien matalimmille tuntureille saakka. Yksittäisiä havaintoja hieman etelämmäastä (Rovaniemi, Kuusamo). (Havaintokartta –2016; ajankohtaiset havainnot ks. Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi)

Lentoaika: Kesäkuun puolivälistä heinäkuun puoliväliin (Tilastotietoa –2016)

Elinympäristöt: Suot, kosteat havumetsät ja tunturien koivuvyöhyket. Sana kaira tarkoittaa Lapin jokivarsien välistä laajaa, asumatonta metsäseutua.

Kehitysvaiheet: Laji talvehtii kahdesti toukkana. Toukka on pienenä vi. hreä, kellanruskean sävyinen; selkäjuova leveä, tummempi, vaaleareunainen; sivujuova vaaleamman kellanharmaa. Pää harmaankeltainen. Täysikasvuisena okrankeltainen tai vihertävä; selkä vaaleampi; selkäjuova tumma; sivujuova leveä, vaalea; hengitysaukkojen päällä ja käsnäjalkojen yläpuolella epäselvä tumma juova. Pää keltainen. Toukan ravintokasvi on tuntematon. Mahdollisesti toukka syö erilaisia heinäkasveja (Poaceae), mutta suovillat (Eriophorum) ja sarat (Carex) mainitaan kirjallissuudessa mahhdollisina ravintokasvina, sillä perhonen lentää usein niitä kasvavissa ympäristöissä.

Lähilajit: Muut nokiperhoset: metsä-, suo-, ruijan- ja lapinnokiperhonen. Ruijannokiperhosen polaris-alalajilla ei ole valkoisia täpliä takasiiven alapinnalla, mikä erotta sen suo- ja metsänokiperhosesta. Sillä on kuitenkin aina punaisia täpliä takasiivissä, toisin kuin kairanokiperhosella. Lapinnokiperhosella on taas tumma poikkivyö takasiipien alapinnalla, mitä kairannokiperhosella ei ole

Lajista muualla: Wikipedia, LuontoPortti, Lepiforum, Perhoswiki

Tekstin ja tilastotietojen lähde: Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi

Päivitetty viimeksi: 10.10.2020

23.6.2020, Muonio, © Teppo Salmela
23.6.2020, Muonio, © Teppo Salmela
22.6.2020, Muonio, © Teppo Salmela
23.6.2020, Muonio, © Teppo Salmela
23.6.2020, Muonio, © Teppo Salmela
Habitaatti, Muonio, © Teppo Salmela
Habitaatti, Muonio, © Teppo Salmela
Yläpinta, coll. A. & E. Ylönen, © A. & E. Ylönen
Alapinta, coll. A. & E. Ylönen, © A. & E. Ylönen