Isonokkosperhonen
Nymphalis xanthomelas
Heimo: Täpläperhoset (Nymphalidae)
Alaheimo: Aitotäpläperhoset (Nymphalinae)
Tribus: Nymphalini
Suku: Nymphalis
Tuntomerkit: Isonokkosperhonen on suurikokoinen aitotäpläperhonen, siipiväli 57–71 mm.
Siipien yläpinta on tasaisen oranssin sävyinen ja siiven etureunaa täplittää rivi tummia laikkuja. Täplien välissä on aivan etureunan tuntumassa pieniä vaaleita täpliä. Etusiiven keskellä on tummia laikkuja, kuten takasiiven etureunassakin.
Takasiivet ovat myös tasavärisen oranssiset. Takasiiven reunuksessa on rivi mustareunaisia sinisiä kaaria ja etusiipiä reunustaa tumma vyö.
Siipien alapuoli muodostuu eri ruskeansävyisistä marmorikuvioista. Tyvestä tämä marmorikuvio on hieman tummempi.
Esiintyminen: Isonokkosperhonen on Suomessa harvinainen, yleensä suotuisten kaakkoisten ilmavirtausten mukana tuleva vaeltaja. Laji esiintyy Suomessa levinneisyysalueensa pohjoisella reunalla. Venäjältä saapuneen voimakkaan vaelluksen jälkeen kesällä 2012 isonokkosperhosta löydettiin Etelä- ja Kaakkois-Suomesta Kuopion seudulle saakka ja seuraavana keväänä runsaasti talvehtineita yksilöitä sekä kesällä näiden jälkeläisiä. Lajilla vaikuttaisi olevan nykyään Suomessa paikoittaisia pysyviä kantoja. (Havaintokartta –2016; ajankohtaiset havainnot ks. Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi)
Lentoaika: Laji lentää yhtenä sukupolvena heinäkuusta syyskuuhun sekä uudestaan talvehtimisen jälkeen keväällä. (Tilastotietoa)
Elinympäristöt: Isonokkosperhonen elää avoimessa metsämaastossa, pellonlaitamilla, puutarhoissa ja pihapiireissä, joissa kasvaa pajua.
Kehitysvaiheet: Naaraat munivat munat ryppäinä pajun oksille. Toukat elävät yhdyskunnissa isäntäkasvilla (pajuilla). Perhonen talvehtii aikuisenaa.
Lähilajit: Isonokkosperhonen muistuttaa suuresti kirsikkaperhosta. Isonokkosperhosella jalkojen väri on vaalea, kirsikkaperhosella jalat ovat tummat. Siivissä paras tuntomerkki on etusiiven etulaidassa oleva vaalea täplä, joka kirsikkaperhosella on kellertävä ja isonokkosperhosella valkoinen. Isonokkosperhosen valkoinen täplä on myös kapeampi ja sitä ympäröivät mustat laikut ovat lähempänä toisiaan kuin kirsikkaperhosella.
Nokkosperhonen on pienikokoisempi laji ja pohjaväri on voimakkaamman punertava. Nokkosperhosella on lisäksi suuret kellertävät laikut etusiiven etureunassa ja takasiiven tyvessä on laaja tumma alue. Alapuolelta nokkosperhonen on tummempi ja etusiivessä on selkeä kellertävä alue.
Valkotäplänokkosperhonen on samankokoinen laji, mutta se on erotettavissa isonokkosperhosesta takasiiven valkoisen täplän ansiosta.
Muuta: Kahden suotuisan kesän 2012 ja 2013 jälkeen isonokkosperhosen kanta taantui kesällä 2014. Vielä keväällä 2014 isonokkosperhosesta oli runsaasti havaintoja eri puolilla Etelä- ja Keski-Suomea ja laji näytti vakiintuvan Suomessa. Kevään jälkeläisistä ja vaelluksista tehdyt havainnot heinäkuussa olivat kuitenkin vähissä. Tietokantaan oli ilmoitettu heinäkuussa 53 havaintoa, kun edellisenä vuonna niitä oli yli 500 vastaavana aikana. Syyksi epäillään lajin loisia. Joidenkin arvioiden mukaan ne saattoivat verottaa toukkakantaa jopa 95 prosenttia. Ylisuurien kantojen säätelyssä loisilla onkin oma osuutensa. Nähtäväksi jää, miten isonokkosperhonen tulee toipumaan kannan pienenemisestä ja saako se jalansijan pysyvänä lajina Suomen perhosfaunassa.
Lajista muualla: Wikipedia, LuontoPortti, Lepiforum, Perhoswiki
Tilastotietojen lähde: Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi
Päivitetty viimeksi: 26.11.2020
