Pikkutarhayökkönen

Hecatera bicolorata

Yläheimo: Yökkösmaiset (Noctuoidea)
Heimo: Yökköset (Noctuidae)
Alaheimo: Noctuinae
Tribus: Tarhayökköset (Hadenini)
Suku: Hecatera

← Edellinen │ Seuraava →

Tuntomerkit: Siipiväli 25–31 mm. Etusiivet valkeat tai harmahtavanvalkeat; keskisarake mustanruskea. Poikkiviirut kaksinkertaiset, mustat, harmaatäytteiset. Keilatäplä tumma, epäselvä, mustareunainen. Rengas- ja munuaistäplä valkeat, hienosti mustareunaiset, niissä suuri, tummanharmaa keskus. Aaltoviiru heikko, sen ulkoreunassa harmaita varjoja, sisäreunassa pieniä, mustia nuolitäpliä. Ulkoreunassa rivi pieniä, mustia puolikuita. Ripset musta- ja valkotäpläiset. Takasiivet harmaat; reunavarjo tumma; takakulmassa pari valkeaa pilkkua tai valkea juova; ripset valkeat, jakoviiru ruskehtava.

Uhanalaisuusarvio 2019: LC = Least concern – Elinvoimainen

Esiintyminen: Laji esiintyy yleisenä, mutta harvalukuisena Etelä- ja Keski-Suomessa aina Kuopion korkeudelle saakka. (Havaintokartta –2016; ajankohtaiset havainnot ks. Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi)

Lentoaika: Perhonen lentää toukokun lopulta elokuun alkuun yhtenä tai kahtena sukupolvena. (Tilastotietoa –2016)

Elinympäristöt: Kedot, hiekkarannat.

Elintavat: Aikuinen perhonen tulee valolle ja käy kukilla, mm. syreenin kukilla.

Kehitysvaiheet: Laji on helpoin löytää toukkana ravintokasveilta. Toukka elää heinä-elokuussa asterikasveilla (Asteraceae). Erityisesti keltanot (Hieracium) ovat toukan mieleen. Toukka on vihreä tai ruskehtava; selässä on rivi mustahkonvihreitä, yhteenliittyneitä ruutukuvioita; sivujuova kellertävä. Pää on vihreä tai kellertävä ja siinä on kaksi mustaa juovaa. Toukka syö ravintokasvinsa kukintoja ja koteloituu kotelokoppaan maahan. Laji talvehtii kotelona.

Lajista muualla: Lepiforum, Perhoswiki, Suomen Lajitietokeskus

Tilastotietojen lähde: Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi

Teksti: Yhteistyössä Perhoswikin kanssa

Päivitetty viimeksi: 15.1.2022