Mustikkavähämittari

Pasiphila debiliata

Heimo: Mittarit (Geometridae)
Alaheimo: Kenttämittarit (Larentiinae)
Tribus: Pikkumittarit (Eupitheciini)
Suku: Pasiphila

← Edellinen │ Seuraava →

Tuntomerkit: Pohjaväriltään kalpean lyijynharmaa tai ruskeanharmaa. Mustikkavähämittari on vähämittareista pyöreäsiipisin. Siipiväli 16–20 mm. Ulompi poikkiviiru muodostuu tummista pisteistä, jotka ulottuvat alareunaan asti. Poikkiviirussa on kaksi loivaa kulmaa lähellä siiven etureunaa. Takasiivessä on selkeä poikkijuova, joka muodostaa loivemman kulman kuin edellisellä lajilla (P. rectangulata). Poikkijuova erottuu vahvasti siiven alapinnalla. Keskipilkku on heikko.

Uhanalaisuusarvio 2019: LC = Least concern – Elinvoimainen

Esiintyminen: Laji on vähämittareista yleisin, levinneisyys kattaa Etelä- ja Keski-Suomen sekä eteläisen Lapin Rovaniemen korkeudelle saakka. (Havaintokartta –2016; ajankohtaiset havainnot ks. Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi)).

Lentoaika: Perhosta löytää heinäkuusta elokuun puoliväliin. (Tilastotietoa -2016)

Elinympäristö: Metsälaji, erityisesti mustikkaa kasvavilla avoimilla metsämailla, tavattu myös rämeiltä.

Elintavat: Perhonen tulee valolle. Yöaktiivinen mittari, joka aloittaa lentonsa heti hämärän tullen.

Kehitysvaiheet: Toukka elää mustikalla, mutta on löydettävissä myös juolukalta ja vaiverolta. Laji talvehtii munana, sisällä kuoriutumisvalmis toukka.

Muuta: Lajin tieteellinen nimi juontuu latinankielisestä adjektiivista debilis (= ’hento’, ’heikko’).

Lajista muualla: Lepiforum, Perhoswiki, Laji.fi

Päivitetty viimeksi: 9.1.2023 Heikki Tabell