Poikkimessinkiyökkönen

Diachrysia stenochrysis

Yläheimo: Yökkösmaiset (Noctuoidea)
Heimo: Yökköset (Noctuidae)
Alaheimo: Metalliyökköset
(Plusiinae)
Tribus: Plusiini
Suku: Diachrysia

← EdellinenSeuraava →

Tuntomerkit: Siipiväli 32–38 mm. Pää ja kaulus oranssinkeltaiset. Etusiivet violetinruskeat; tyvisarakkeen ulompi puolisko, keskisarakkeen keskusosa ja ulkosarakkeen sisäosa hohtavan vihreät. Poikkiviirut yksinkertaiset, ruskeat. Yökköstäplät tummareunaiset. Aaltoviirun sisäpuolella tummemman metallinvihreä varjo. Takasiivet harmaanruskeat; ripset vaaleat. Tällä hetkellä määritysmetodina poikkimessinkiyökköseen verratessa käytetään etusiipien keskisarakkeen yhtenäisyyttä; messinkiyökkösellä sarake ei katkea keskeltä ja poikkimessinkiyökkösellä katkeaa. Tilanne on kuitenkin epäselvä ja saatamme saada lähivuosina lisää tietoa asiasta.

Uhanalaisuusarvio 2019: LC = Least concern – Elinvoimainen

Esiintyminen: Poikkimessinkiyökkönen on yleinen laji varsinkin eteläisessä Suomessa. Lajia on tavattu pohjoisimmillaan Etelä-Lapista saakka. (Havaintokartta –2016; ajankohtaiset havainnot ks. Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi)

Lentoaika: Perhonen lentää kesäkuusta elokuuhun. (Tilastotietoa –2016)

Elinympäristö: Lajia voi tavata niin maalaismaisemista kuin kulttuuriympäristöistäkin.

Elintavat: Aikuiset perhoset tulevat hyvin valolle ja käyvät aktiivisesti kukilla.

Kehitysvaiheet: Toukka on polyfagi (moniruokainen). Se elää syyskuusta toukokuuhun monilla ruohokasveilla talvehtien välillä pienenä. Laji suosii mm. nokkosta (Urtica dioica). Toukka koteloituu vaaleaan kotelokoppaan ravintokasvilleen.

Lajista muualla: Lepiforum, Suomen Perhostutkijain Seura

Tilastotietojen lähde: Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi

Teksti: Yhteistyössä Perhoswikin kanssa

Päivitetty viimeksi: 01.09.2019

24.6.2016, Hartola, © Heikki Tabell
9.7.2015, Hartola, © Heikki Tabell
8.8.2017, Hartola, © Heikki Tabell
9.8.2015, Kotalahti, Leppävirta, © A. & E. Ylönen
20.7.2010, Kotalahti, Leppävirta, © A. & E. Ylönen
Toukka kasvatusoloissa, kesäkuu 2015, © Patrik Åberg