Purohopeatäplä
Boloria thore
Heimo: Täpläperhoset (Nymphalidae)
Alaheimo: Aurinkoperhoset (Heliconiinae)
Tribus: Hopeatäplät (Argynnini)
Suku: Boloria
Tuntomerkit: Purohopeatäplällä on lyhyehköt, pyöreät siivet, joissa on voimakkaat tummat kuviot (varsinkin takasiivissä). Naaraat ovat keskimäärin koiraita kookkaampia. Siipiväli on 36–47 mm. Tummat täplät ovat suhteellisen isokokoisia.
Takasiiven alapuoli on kellertävän punaruskea. Keskisarake on vaaleankeltainen ja erottuu selvästi muusta siivestä. Hopeatäplät puuttuvat. Ulompana takasiiven poikki kulkee kaksi siniharmaiden laikkujen riviä (joista yksi on ulkoreunassa kiinni) ja niiden välissä kulee rivi ruskeita täpliä.
Uhanalaisuusarvio 2019: NT = Near threatened – Silmälläpidettävä (Punainen kirja)
Esiintyminen: Harvinainen ja paikoittainen. Perhonen esiintyy Pohjois-Karjalan eteläosissa sekä Lapissa Savukosken, Utsjoen ja Enontekiön seuduilla. Pohjoisessa purohopeatäplät ovat keskimäärin vaaleampia kuin Itä-Suomessa (vrt. kuva 8). (Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi)
Lentoaika: Yksi sukupolvi: etelässä juhannuksesta heinäkuun puoliväliin, Lapissa heinäkuun puolessavälissä
Elinympäristöt: Eteläiset kannat viihtyvät rehevissä lehtometsissä, metsien reunoilla ja purojen varsilla. Lapissa purohopeatäplää tapaa tyypillisesti tunturikoivikolla puronvarsilla.
Kehitysvaiheet: Toukka syö orvokkeja ja talvehtii keskenkasvuisena.
Lähilajit: Muut Boloria-suvun hopeatäplät
Muuta: Koska purohopeatäplän esiintymisalueet sijaitsevat kaukana toisistaan, on keskusteltu siitä, edustavatko Suomessa esiintyvät kannat kahta erillistä alalajia: ns. ”etelänpurohopeatäplää” ja ”pohjanpurohopeatäplää”. On tultu kuitenkin siihen tulokseen, että Suomessa esiintyy vain yksi purohopatäplän alalaji eli ssp. borealis, joka eroaa sekä Venäjän että alppimaiden kannoista. Purohopeatäplä rauhoitettiin vuonna 1989.
Lajista muualla: Wikipedia, Lepiforum, LuontoPortti
Tilastotietojen lähde: Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi
Päivitetty viimeksi: 7.5.2024
