Vaahterayökkönen

Acronicta aceris

Yläheimo: Yökkösmaiset (Noctuoidea)
Heimo: Yökköset (Noctuidae)
Alaheimo: Iltayökköset (Acronictinae)
Suku: Acronicta

← EdellinenSeuraava →

Tuntomerkit: Siipiväli 37–48 mm. Suurehko. Etusiivet vaaleanharmaat, tummemmanharmaa- ja joskus paikoin heikosti kellertäväkehnäiset; kuviot mustahkot, hienot, tasaiset. Tyvijuomu ohut. Poikkiviirut kaksinkertaiset; ulompi vaaleakeskinen ja vahvasti sahahampainen. keskivarjo näkyvissä etureunassa. Yökköstäplät mustareunaiset, selvästi erossa toisistaan; rengastäplä pieni, soikea; munuaistäplän keskellä musta juova. Takakulmassa epäselvä, musta pitkittäisjuova, joka risteää ulomman poikkiviirun kanssa. Ulkoreunassa suonien välissä rivi mustia täpliä. Takasiivet valkeahkot, ulkoreunassa tumma juova; naaraalla suonet tummat.

Uhanalaisuusarvio: LC = Least concern – Elinvoimainen

Esiintyminen: Vaahterayökköstä tavataan pääasiassa etelärannikolta, mutta laji on hiljalleen levittäytynyt kohti pohjoista. (Havaintokartta –2016 ; ajankohtaiset havainnot ks. Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi)

Lentoaika: Laji lentää toukokuusta elokuuhun saakka. (Tilastotietoa –2016)

Elinympäristöt: Lajin tyypillisiä elinympäristöjä ovat harvakasvuiset lehto- ja puistoalueet.

Elintavat: Yöaktiivinen vaahterayökkönen tulee hyvin syötille, mutta melko heikosti valolle.

Kehitysvaiheet: Toukka pienenä musta, kellanharmaatäpläinen, karvat yksiväriset. Täysikasvuisena keltainen tai punaruskea; joka jaokkeen selkäpuolella valkea, mustareunainen, ruutumainen täplä. Kyljissä rivi kellanpunaisia karvatupsuja. Pää musta. Elää heinä-syyskuussa vaahteralla (Acer), myös lehmuksella (Tilia), tammella (Quercus robur) ja hevoskastanjalla (Aesculus hippocastanum). Koteloituu purun sisään kudottuun kotelokoppaan. Kotelo talvehtii.

Lajista muualla: Lepiforum

Tilastotietojen lähde: Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi

Teksti: Yhteistyössä Perhoswikin kanssa

Päivitetty viimeksi: 06.09.2019

2.7.2016, Hannusjärvi, Espoo, © Helmut Diekmann