Kuusikarvajalka
Calliteara abietis
Yläheimo: Yökkösmäiset (Noctuoidea)
Heimo: Hämyköt (Erebidae)
Alaheimo: Villakkaat (Lymantriinae)
Suku: Calliteara
Tuntomerkit: Siipiväli ♂ 38–45 mm, ♀ 47–56 mm. Etusiivet harmahtavanvalkeat, ruskehtavanharmaakehnäiset; tyvisarakkeen etupuolisko valkoisempi. Poikkiviirut mustahkot, hampaalliset; tyvipoikkiviiru muodostaa kaksi pitkää hammasta ulospäin; sisempi leveähkö; ulompi kuutavahampainen. Keskitäplä kuutava, terävästi mustareunainen. Aaltoviiru valkea. Ulkoreunassa tumma, suonien kohdalta katkeileva juova. Takasiivet koiraalla tumman harmaanruskeat, naaraalla valkeahkot, niissä diffuusi keskitäplä. Molempien siipiparien ripset tummatäpläiset, vahvemmin etusiivissä.
Uhanalaisuusarvio 2019: LC = Least concern – Elinvoimainen
Esiintyminen: Paikoittaisesti Etelä- ja Keski-Suomessa. (Suomen Lajitietokeskus)
Lentoaika: Kesäkuun lopulta elokuun alkuun. Yksi sukupolvi; loppukesän yksilöt ovat myöhästelijöitä.
Elinympäristö: Kuusimetsät
Elintavat: Aikuinen perhonen ei syö mitään, sillä sen imukärsä on surkastunut lähes kokonaan pois. Perhoset keräävät kaiken tarvittavan aikuisajan energiansa toukkana. Yöaktiivinen. Koiras tulee melko hyvin valolle, naaras huonommin.
Kehitysvaiheet: Suomessa toukkaa tavataan pääasiassa metsäkuusilta, mutta se voi elää myös lehtikuusilla. Toukka talvehtii ja tulee joskus sisään joulukuusien mukana.
Lähilajit: Muut karvajalat (villa-, tuhka- ja rämekarvajalka).
Lajista muualla: Wikipedia, Lepiforum, Suomen Lajitietokeskus
Päivitetty viimeksi: 14.2.2024
