Pikkuhäiveperhonen

Apatura ilia

Heimo: Täpläperhoset (Nymphalidae)

Alaheimo: Häiveperhoset (Apaturinae)

Suku: Apatura

 
← Edellinen Seuraava →

Tuntomerkit: Siipiväli 66–72 mm. Nimestään huolimatta pikkuhäiveperhonen on iso päiväperhonen ja vain hiukan pienempi kuin häiveperhonen (Apatura iris).
Pikkuhäiveperhonen on yläpuoleltaan tumma ja olemukseltaan häiveperhosen kaltainen. Koiraan siivissä näkyy siniviolettia hohdetta auringonvalon osuessa siipiin tietyssä kulmassa. Naaraan pohjaväri on tummanruskea. Sekä etu- että takasiiven yläpinnassa on oranssikehäinen silmätäplä. Valkoinen poikkivyö on etusiivessä katkonainen, mutta takasiivessä yhtenäisempi ja tasainen.
Siipien alapuoli on vaaleanruskea, ja silmätäplät näkyvät myös alapuolella kummassakin siivessä. Takasiiven poikki kulkee vaalea vyö, jossa on hieman vaaleanpunaista tai kellertävää. Etusiiven kärjessä ja takasiiven vaalean vyön reunoilla on tiilenpunaista. Etusiivessä on suuri oranssikehäinen täplä, jonka keskus on tummansininen. Takasiiven takanurkassa on pienempi silmätäplä.
Perhosen imukärsä on keltainen.

Uhanalaisuusarvio 2019: LC = Least concern – Elinvoimainen

Esiintyminen: Harvinainen, mutta yleistyvä tulokaslaji. Ensimmäiset yksilöt löydettiin Etelä-Suomesta vasta 2000-luvun alussa. Nyttemmin laji on levinnyt jo Savoon ja Pohjois-Karjalaan; runsaimpana se esiintyy etelärannikolla ja Kaakkois-Suomessa. (Havaintokartta –2016; ajankohtaiset havainnot ks. Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi)

Lentoaika: Suomessa perhonen lentää yhtenä sukupolvena heinäkuun alusta elokuun puoliväliin. (Tilastotietoa –2016)

Elinympäristöt: Valoisat seka- ja lehtimetsät, metsän reunamat, hiekka- ja metsäautotiet, vaelluksen aikana myös muualla. Haapaa kasvavat biotoopit.

Elintavat: Samanlaiset kuin haapa- ja häiveperhosella, ja perhosta voidaan myös tavata samoilta paikoilta, esimerkiksi hiekkateiltä imemässä kosteutta ja mineraaleja tien pohjasta. Pikkuhäiveperhonenkin pitää hiestä, kaikesta haisevasta ja mädästä, ja hakeutuu myös eläinten raadoille ja ulosteille.

Kehitysvaiheet: Ravintokasvina haapa (Populus tremula), pajut ja poppelit. Pieni toukka talvehtii (yleensä toisen nahanvaihdon jälkeen).

Lähilajit: Voidaan sekoittaa häiveperhoseen (Apatura iris), haapaperhoseen (Limenitis populi) ja kuusamaperhoseen (Limenitis camilla). Haapa- ja kuusamaperhoselta puuttuvat silmätäplät, kun taas häiveperhosella on selkeä silmätäplä ainoastaan takasiiven yläpinnalla (etusiivessä, silmätäplän paikalla, on vain epäselvä tumma täplä). Lisäksi häiveperhosen takasiiven poikki kulkevan valkoisen vyön ulkoreunalla näkyy selvä ”hammas” tai ”oka”. Pikkuhäiveperhosen takasiiven alapinnalla tämä vaalea vyö ei ole yhtä selvärajainen kuin häiveperhosella, ja sen väri voi olla paitsi valkoinen myös hieman kellertävä ja vaaleanpunainen.

Muuta: Harvinainen värimuoto f. clytie, jonka pohjaväri on oranssinruskea ja vaaleat vyöt kellertäviä

Lajista muualla: Wikipedia, LuontoPortti, Lepiforum, Perhoswiki

Tuntomerkit lyhyesti: Pikkuhäiveperhonen muistuttaa suuresti häiveperhosta. Seuraavien tuntomerkien avulla lajit voidaan erottaa toisistaan:
1) Siipien yläpinta (vrt. määrityskuva 1): Pikkuhäiveperhosella on oranssikehäinen silmätäplä myös etusiivessä. Häiveperhosella on samassa paikassa vain epäselvä tumma täplä. Takasiiven poikki kulkevan valkoisen vyön sisäreuna on pikkhäiveperhosella kaareva ja sen keskellä on ”mutka”. Häiveperhosella valkoisen poikkivyön sisäreuna on lähes suora. Vyön ulkoreunassa on häiveperhosella selvä ”hammas” tai ”oka”, joka pikkuhäiveperhosella puuttuu.
2) Siipien alapinta (vrt. määrityskuva 2): Takasiiven poikki kulkevan vaalean vyön reunat ovat pikkuhäivehäiveperhosella osittain epäselvät (varsinkin ulkoreuna). Vyö ei ole vitivalkoinen (niin kuin häiveperhosella), vaan hieman ”likainen” (vaaleanpunainen tai kellertävä). Sen ulkoreunassa ei ole samanlaista ”okaa” niin kuin häiveperhosella.

Tilastotietojen lähde: Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi

Päivitetty viimeksi: 13.10.2019

Koiras, 10.7.2016, Järvenpää, © Päivi Torkki
Koiras, 27.7.2012, Espoo, © Helmut Diekmann
Koiras, 17.7.2014, Espoo, © Matti Selänne
Koiras, 11.7.2016, Vantaa, © Mika Schafroth
Koiras, 28.7.2015, Siuntio, © Teppo Salmela
Koiras, 26.7.2017, Siuntio, © Helmut Diekmann
Naaras, Espoo, 20.7.2014, © Matti Selänne
Naaras, kasvatettu (e larva), heinäkuu 2019, © Mika Schafroth
Naaras, kasvatettu (e larva), heinäkuu 2019, © Mika Schafroth
Koiras, 28.7.2015, Siuntio, © Teppo Salmela
Koiras, 1.8.2015, Siuntio, © Helmut Diekmann
Koiras, 26.7.2017, Vantaa, © Mika Schafroth
Koiras, 26.7.2017, Siuntio, © Helmut Diekmann
Koiras, 26.7.2017, Siuntio, © Helmut Diekmann
Haavan oksalla talvehtiva pikkutoukka, 31.10.2017, Parainen, © Mikko Huunonen
Talvehtiva pikkutoukka, 31.10.2017, Parainen, © Mikko Huunonen
Pieni toukka talvehtimisen jälkeen, kasvatusoloissa, huhtikuu 2018, © Håkan Söderholm
Pieni toukka talvehtimisen jälkeen, kasvatusoloissa, huhtikuu 2018, © Håkan Söderholm
Keskenkasvuinen toukka kasvatusoloissa, toukokuu 2018, © Håkan Söderholm
Keskenkasvuinen toukka kasvatusoloissa, toukokuu 2018, © Håkan Söderholm
Täysikasvuinen toukka, 12.6.2019, Vantaa, © Mika Schafroth
Täysikasvuinen toukka, 12.6.2019, Vantaa, © Mika Schafroth
Täysikasvuinen toukka, 12.6.2019, Vantaa, © Mika Schafroth
Täysikasvuinen toukka, kasvatuksessa, kesäkuu 2019, © Mika Schafroth
Kotelo, kasvatusoloissa, kesäkuu 2019, © Mika Schafroth
Määrityskuva 1: Myös etusiivessä oranssikehäinen silmätäplä; vyön sisäreunassa mutka; "oka" puuttuu
Määrityskuva 2: Vyön reunat epäselviä; vaalea vyö kellertävä tai vaalaeanpunainen; vrt. häiveperhonen