Mansikkakirjosiipi
Pyrgus malvae
Heimo: Paksupäät (Hesperiidae)
Alaheimo: Kirjosiivet (Pyrginae)
Suku: Pyrgus
Tuntomerkit: Mansikkakirjosiipi on pienehkö, nopealiikkeinen paksupääperhonen. Kirjosiivistä se on pienin. Siipien kärkiväli on 20–24 mm. Suhteellisen pitkät siipiripset ovat valkoiset, mutta siipisuonten kohdalla tummat. Perhosen täplikäs kuviointi tuo mieleen ruutulipun.
Siipien yläpintojen pohjaväri on tummanruskea. Yläpinnoilla on selkeärajaisia, puhtaan valkoisia, lähes suorakulmaisen muotoisia täpliä. Etusiiven ulkoreunassa on täplärivi ja myös takasiiven yläpinnalla on aina selkeitä valkoisia täpliä kahdessa rivissä. Siipien alapinnat ovat kellertävän ruskeita ja niissä on usein vihreää tai kellertävää kehnää. Takasiiven alapinnan vaalea keskijuova on keskeltä katkennut.
Muodolla f. taras etusiiven yläpuolen valkoiset täplät ovat laajentuneet ja takasiiven yläpuolen keskitäplä on viirumainen.
Uhanalaisuusarvio 2019: LC = Least concern – Elinvoimainen
Esiintyminen: Melko yleinen Etelä- ja Keski-Suomessa. (Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi)
Lentoaika: Mansikkakirjosiipi lentää melko varhain touko-kesäkuussa, aikaisemmin kuin lähisukulaisensa. Yksi sukupolvi.
Elinympäristöt: Mansikkakirjosiipi suosii kuivia, paahteisia maastoja: valoisia metsänreunoja, niittyjä ja ketoja. Laji saattaa vierailla myös soilla ja rämeillä.
Elintavat: Mansikkakirjosiipi on vilkas lentäjä ja sitä on vaikea havaita muutoin kuin sen laskeuduttua kukille ruokailemaan tai lehdelle lepäämään, jolloin se pitää siivet levitettyinä. Häirittynä perhonen lähtee herkästi lentoon, ja lentävän yksilön seuraaminen on miltei mahdotonta. Perhoset lentävät lähellä maanpintaa, ja myös pariutuminen tapahtuu siellä.
Kehitysvaiheet: Naaras munii munat yksitellen ravintokasvien lehtien yläpinnoille. Toukat kuoriutuvat runsaan viikon kuluttua. Toukka syö ruusukasvien, etenkin ahomansikan ja rätvänän, mutta myös vadelman ja mesiangervon lehtiä. Toukan kasvu on hidasta ja kestää noin kaksi kuukautta. Aluksi toukka rakentaa erittämästään silkistä itselleen suojakotelon, myöhemmin se sitoo koko lehden suojakseen. Laji talvehtii kotelona.
Lähilajit: Muut Pyrgus-suvun paksupäät: tumma-, tunturi- ja suokirjosiipi
Muuta: Malvakasveihin viittavasta tieteellisestä lajinimestä huolimatta malvat eivät kuulu mansikkakirjosiiven ravintokasveihin.
Lajista muualla: Wikipedia, Lepiforum, LuontoPortti
Tilastotietojen lähde: Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi
Päivitetty viimeksi: 19.2.2024
