Ochlodes sylvanus

Heimo: Paksupäät (Hesperiidae)
Alaheimo: Paksupäät (Hesperiinae)
Suku: Ochlodes

← Edellinen Seuraava →

Tuntomerkit: Piippopaksupää on hieman suurempi kuin lauhahiipijä. Perhosen siipien kärkiväli on 26–34 mm. Naaraat ovat koiraita kookkaampia.
Siipien yläpintojen pohjaväri on ruskehtavan oranssi ja siivet ovat reunoiltaan leveälti tummat. Tummassa reunuksessa on vaaleampia laikkuja, jotka saavat siivet näyttämään kirjavilta. Siipiripset ovat vaaleat. Siipisuonet erottuvat tummina. Koiraalla on etusiiven keskiosassa paksu musta koirasjuova, jonka suomut erittävät naaraita houkuttelevaa feromonia. Siipien alapinnat ovat likaisen kellanruskeat ja niiden laikut ovat epäselvät ja vain hieman pohjaväriä vaaleammat.

Uhanalaisuusarvio 2019: LC = Least concern – Elinvoimainen

Esiintyminen: Hyvin yleinen Etelä- ja Keski-Suomessa (Havaintokartta –2016; ajankohtaiset havainnot ks. Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi)

Lentoaika: Yksi sukupolvi: kesäkuun puolivälistä heinäkuun loppuun. Kesällä 2018 ilmestyi elokuun lopussa harvinainen toinen polvi (vrt. kuvat 6–7) (Tilastotietoa –2016)

Elinympäristöt: Piippopaksupää suosii melko kosteita niittyjä ja ketoja sekä teiden reunoja, joissa kasvaa korkeita heiniä.

Elintavat: Koiraat puolustavat tarmokkaasti reviirejään ja etsivät naaraita sekä aktiivisesti lennellen että korkeilta kasveilta tähystäen. Lento on nopeampaa kuin lauhahiipijällä. Kuten lauhahiipijällä myös piippopaksupäällä on erikoinen lepoasento, jossa takasiivet ovat lähes vaakasuorassa ja etusiivet vinottain pystyssä niiden päällä (ks. kuvat 1–4).

Kehitysvaiheet: Naaras munii munat yksitellen ravintokasvien lehdille. Parin viikon kuluessa kuoriutuvat toukat sitovat heinän lehdet suojaksi itselleen. Toukka talvehtii keskenkasvuisena ja koteloituu keväällä. Toukka elää heinäkasveilla, esimerkiksi nurmipuntarpäällä (Alopecurus pratensis), metsälauhalla (Deschampsia flexuosa) ja ruokohelpeällä (Phalaris arundinacea). Kotelovaihe kestää 2–4 viikkoa.

Lähilajit: Muut paksupäät. Piippopaksupäätä voidaan sekoittaa lauhahiipijään, jonka siipien väritys on kuitenkin tasaisempi. Piippopaksupään koiraalla koirasjuova on huomattavasti paksumpi kuin lauhahiipijällä. Erityisen paljon piippopaksupää muistuttaa harvinaista, lähinnä vain Lounais-Suomen saaristossa esiintyvää valkotäpläpaksupäätä, joka erottuu piippopaksupäästä siipien alapinnan selvärajaisten valkoisten laikkujen ansiosta.

Muuta: Vuoden 2013 valtakunnallisessa päiväperhosseurannassa piippopaksupää oli Suomen kymmenenneksi yleisin päiväperhoslaji.

Lajista muualla: Wikipedia, LuontoPortti, Lepiforum, Perhoswiki, Suomen Perhostutkijain Seura

Tilastotietojen lähde: Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi

Päivitetty viimeksi: 14.10.2021