HEIMO: VILLASELÄT JA SIRPPISIIVET
Drepanoidea-yläheimoon kuuluu Drepanidae-heimon (villaselät ja sirppisiivet) lisäksi pieni Epicopeiidae-heimo: värikkäitä päiväaktiviisia perhosia, joita tapaa Etelä- ja Itä-Aasiassa.
Drepanidae-heimo jakautuu siis kahteen alaheimoon: villaselkiin (Thyatirinae) ja sirppisiipiin (Drepaninae). Villaselkien ja sirppisiipien kuuluminen samaan heimoon vaikuttaa yllättävältä, niin erilaisilta aikuiset perhoset näyttävät.
Näillä kahdella alaheimoilla on yhteinen tunnusmerkki (autapomorfia), joka viittaa siihen, että niillä on ollut evoluutiossa yhteinen kantamuoto: takaruumiin selkä- ja vatsalevyjä yhdistävissä levyissä on kuuloelimiä, jollaisia ei ole millään muulla perhosella.
Villaselkien alaheimo (Thyatirinae) on saanut suomenkielisen nimensä siitä, että perhosten keskiruumis on tuuhean karvoituksen peittämä. Suvun tieteellinen nimi vuorostaan pohjautuu Thyatira-nimiseen historialliseen kaupunkiin, joka sijaitsi Anatoliassa, nykyisen Turkin alueella. Miksi nimenantajat valitsivat juuri tämän kaupungin? Syy siihen taitaa jäädä historian hämärään. – Villaselät ovat vantteria yöperhosia, jotka muistuttavat yökkösiä. Koko maailmalla elää noin 150 lajia; Suomessa esiintyy 7 lajia.
Sirppisiipien alaheimo on saanut suomenkielisen nimensä siitä, että perhosten etusiiven kärki kaartuu sirppimäisesti. Alaheimon tieteellinen nimi Drepaninae on johdettu kreikan sanasta drepanos = ’sirppi’.
Euroopassa elää kahdeksan lajia, joista Suomessa esiintyy kuusi. Koko maailmalla elää noin 400 lajia.
Habitukseltaan hentorakenteiset sirppisiivet muistuttavat mittareita. Sirppisiivet viihtyvät metsissä tai metsien reunoilla. Kotimaisten lajien toukat käyttävät ravinnokseen pääosin lehtipuiden lehtiä.
Toukkien peräjalkapari on sulautunut yhteen ruumiin viimeisen jaokkeeseen kanssa suipoksi takapääksi, jonka toukat pitää kohotettuna. Toukat elävät enimmäkseen yhteenkehräämien lehtien välissä ja koteloituvat myös siinä samassa paikassa.
Aikuisilla perhosilla on vain hyvin lyhyt imukärsä (n. 1,5 mm), joka ei sovellu meden imemiseen kukista. Sen sijaan on mahdollista, että perhoset imevät mesikastetta tai vesipisaroita puiden lehdistä.
Jotkin perhoset matkivat kuivunutta lehtiä; alaheimon pienimmän eli valkosiiven kuviointi muistuttaa linnun ulostetta.
Thyatirinae, villaselät:
Thyatira batis, vadelmavillaselkä
Habrosyne pyritoides, silkkivillaselkä
Tethea ocularis, punevillaselkä
Tethea or, harmovillaselkä
Tetheella fluctuosa, koivuvillaselkä
Ochropacha duplaris, pikkuvillaselkä
Achlya flavicornis, kevätvillaselkä
Drepaninae, sirppisiivet:
Falcaria lacertinaria, nyhäsirppisiipi
Watsonalla binaria, tammisirppisiipi
Drepana curvatula, ruskosirppisiipi
Drepana falcataria, täpläsirppisiipi
Sabra harpagula, isosirppisiipi
Cilix glaucatus, valkosiipi