Messinkiyökkönen
Diachrysia chrysitis
Yläheimo: Yökkösmaiset (Noctuoidea)
Heimo: Yökköset (Noctuidae)
Alaheimo: Metalliyökköset (Plusiinae)
Tribus: Plusiini
Suku: Diachrysia
Tuntomerkit: Siipiväli 34–39 mm. Keskikokoinen. Pää ja kaulus oranssinkeltaiset. Etusiivet violetinruskeat; tyvisarakkeen ulompi puolisko ja ulkosarakkeen sisäosa hohtavan vihreät. Poikkiviirut yksinkertaiset, ruskeat. Yökköstäplät tummareunaiset. Aaltoviirun sisäpuolella tummemman metallinvihreä varjo. Takasiivet harmaanruskeat; ripset vaaleat. Tällä hetkellä määritysmetodina poikkimessinkiyökköseen verratessa käytetään etusiipien keskisarakkeen yhtenäisyyttä; messinkiyökkösellä sarake ei katkea keskeltä ja poikkimessinkiyökkösellä katkeaa. Tilanne on kuitenkin epäselvä ja saatamme saada lähivuosina lisää tietoa asiasta.
Uhanalaisuusarvio 2019: LC = Least concern – Elinvoimainen
Esiintyminen: Laji esiintyy yleisenä Etelä- ja Keski-Suomessa ja sitä on tavattu aina Etelä-Lapista saakka. (Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi)
Lentoaika: Perhonen lentää kesäkuusta elokuuhun ensimmäisenä sukupolvena ja elokuusta syyskuuhun vähälukuisena toisena polvena.
Elinympäristö: Laji esiintyy monenlaisissa ympäristöissä kuten joutomailla, niityillä ja pihapiireissä.
Elintavat: Yöaktiivinen perhonen tulee hyvin valolle ja käy paljon kukilla.
Kehitysvaiheet: Toukka on heinäkuusta elokuuhun ja syyskuusta toukokuuhun monilla eri ruohokasveilla elävä polyfagi. Usein se käyttää ravinnokseen nokkosta (Urtica dioica). Laji talvehtii keskenkasvuisena toukkana. Toukka koteloituu seuraavana keväänä vaaleaan kotelokoppaan ravintokasvin lehden alle tai maanpinnalle.
Lajista muualla: Lepiforum
Tilastotietojen lähde: Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi
Teksti: Yhteistyössä Perhoswikin kanssa
Päivitetty viimeksi: 12.7.2024