Ketoruuniyökkönen

Xestia xanthographa

Yläheimo: Yökkösmaiset (Noctuoidea)
Heimo: Yökköset (Noctuidae)
Alaheimo: Noctuinae
Tribus: Maayökköset (Noctuini)
Suku: Xestia

← EdellinenSeuraava →

Tuntomerkit: Siipiväli 32–38 mm. Koiraan tuntosarvet ripsiset. Etusiivet punertavanharmaat, punaruskeat tai kalpean kellanharmaat. Poikkiviirut hienot, tumman harmaanruskeat, joskus häipyvät, ulompi poikkiviiru muodostaa ulospäin mustia pilkkuja suonien kohdalle. Keilatäplä puuttuu. Rengas- ja munuaistäplä tummareunaiset; rengastäplä pohjan värinen, vaalearenkainen, tai kokonaan vaalea tai epäselvä; munuaistäplä vaaleankeltarenkainen, usein keskeltä vaalea, sen takaosassa tumma täplä, joskus epäselvä. Yökköstäplien välinen ala usein pohjaa tummempi. Aaltoviiru hiukan pohjaa vaaleampi, sisäpuolelta tummavarjoinen. Ulkoreunassa rivi tummia pilkkuja. Takasiivet koiraalla valkeahkot, reunavarjo ruskehtavanharmaa, joskus vaalean juovan jakama; naaraalla ruskehtavanharmaat, tyvestä vaaleammat. Ripset vaaleat.

Uhanalaisuusarvio 2019: LC = Least concern – Elinvoimainen

Esiintyminen: Ketoruuniyökkösen levinneisyys painottuu etelärannikolle ja Lounais-Suomeen, jossa laji on melko yleinen. Pohjoisimmillaan lajia on tavattu noin Oulun korkeudelta saakka. (Havaintokartta –2016)

Lentoaika: Perhonen lentää heinäkuun lopulta syyskuun alkuun saakka. (Tilastotietoa –2016)

Elinympäristö: Laji suosii niittyjä ja ketoja.

Elintavat: Aikuiset perhoset tulevat hyvin syötille, mutta myös valolle.

Kehitysvaiheet: Moniruokainen toukka elää syyskuusta toukokuuhun heinäkasveilla (Poaceae), mutta harvoin myös ruohoilla ja pensailla (esim. mataroilla (Galium). Laji talvehtii keskenkasvuisena toukkana ja koteloituu kevyeeseen kotelokoppaan maahan.

Lajista muualla: Lepiforum

Tilastotietojen lähde: Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi

Teksti: Yhteistyössä Perhoswikin kanssa

Päivitetty viimeksi: 03.09.2019

9.8.2015, Hannusjärvi, Espoo, © Helmut Diekmann
6.8.2016, Hannusjärvi, Espoo, © Helmut Diekmann
11.8.2015, Hannusjärvi, Espoo, © Helmut Diekmann