Tammiraitayökkönen

Orthosia cerasi

Yläheimo: Yökkösmaiset (Noctuoidea)
Heimo: Yökköset (Noctuidae)
Alaheimo: Noctuinae
Tribus: Raitayökköset (Orthosiini)
Suku: Orthosia

← EdellinenSeuraava →

Tuntomerkit: Siipiväli 31–39 mm. Naaras on keskimäärin suurempi kuin koiras. Koiraan tuntosarvet kaksoiskampahampaiset, naaraan sahahampaiset. Etusiivet harmaanruskeat – punaruskeat, enemmän tai vähemmän tummasirotteiset. Poikkiviirut mustahkot, epäselvät, näkyvissä pilkkuina suonien kohdalla. Keskivarjo tummemman harmaa. Keilatäplä joskus näkyvissä, edestä valkeahkoreunainen. Rengas- ja munuaistäplä suuret, okranvalkeahkoreunaiset, joskus koskettavat toisiaan, munuaistäplä tavallisesti tummempi. Aaltoviiru okranvalkeahko, lähes suora, sen sisäpuolella harmaanruskea tai ruosteenruskea varjo. Suonet ulkosarakkeessa okranvalkeahkot. Ulkoreunassa rivi mustia pilkkuja. Takasiivet harmahtavanruskeat; ripset vaaleanpunertavat.

Uhanalaisuusarvio 2019: LC = Least concern – Elinvoimainen

Esiintyminen: Etelä-Suomessa laji on yleinen, etenkin tammimetsissä. Viime vuosina laji on levinnyt hieman pohjoiseen päin. Pohjoisin havainto on jopa Kuopiosta saakka. (Havaintokartta –2016; ajankohtaiset havainnot ks. Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi)

Lentoaika: Huhtikuun puolivälistä toukokuun loppupuolelle. Lennon huippu sijoittuu yleensä vapun tienoilla (Tilastotietoa –2016)

Elinympäristöt: Laji viihtyy tammilehdoissa, lehti- ja sekametsissä.

Elintavat: Yöaktiivinen tammiraitayökkönen tulee hyvin valolle, mutta heikommin syötille – ainakin osittain siksi, että pajut kukkivat lajin lentoaikana ja tarjoavat sille riittävän ravintolähteen. Kylminä öinä yökköset lentävät vain vähän aikaa auringonlaskun jälkeen, minkä jälkeen ne kohmettuvat ravintoa etsiessään pajujen kukille, oksille tai puiden rungoille. Päivisin löytää toisinaan vastakuoriutuneita tai päivälevolla olevia raitayökkösiä puiden oksilta ja rungoilta.

Kehitysvaiheet: Toukka on vihreä, tiheään kellertävänvalkotäpläinen; selkä-, sivuselkä- ja sivujuova kellertävänvalkeat, joskus hyvin epäselvät; prothoraxin etureunassa sekä jaokkeen A8 takareunassa leveä, kellertävänvalkea poikkijuova. Pää vihreä. – Toukka elää toukokuusta heinäkuuhun etupäässä tammella (Quercus), mutta myös muilla lehtipuilla, kuten lehmuksella (Tilia) ja pajuilla (Salix), yhteenkehräämiensä lehtien välissä. Toukka koteloituu kotelokoppaan maahan. Laji talvehtii kotelona, jonka sisällä on täysin kehittynyt aikuinen perhonen (ns. koteloimago).

Lajista muualla: Lepiforum, Suomen Perhostutkijain Seura

Tilastotietojen lähde: Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi

Teksti: Yhteistyössä Perhoswikin kanssa

Päivitetty viimeksi: 24.09.2019

21.4.2017, Espoo, © Patrik Åberg
21.4.2017, Espoo, © Patrik Åberg
10.5.2016, Hannusjärvi, Espoo, © Helmut Diekmann