Kangassinisiipi
Plebejus argus
Heimo: Sinisiipiset (Lycaenidae)
Alaheimo: Lycaeninae
Tribus: Sinisiivet (Polyommatini)
Suku: Plebejus
Tuntomerkit: Kangassinisiipi on pienikokoinen sinisiipi, joka muistuttaa suuresti keto- ja juolukkasinisiipeä. Kangassinisiivellä on etummaisen raajaparin säärissä pieni oka, joka näkyy vain suurennuslasilla (muilla mainituilla lajeilla ei ole tällaista okaa). Siipien kärkiväli on 18–27 mm.
Kangassinisiiven koiraan siipien yläpinta on syvänsininen ja siipien ulkoreunassa on leveähkö musta reunus, joka on sisäreunastaan hieman epäselvä. Koiraalla on lisäksi takasiiven alareunassa tummat reunatäplät, jotka ovat yleensä suuremmat kuin keto- ja juolukkasinisiivellä. Naaraan siipien yläpinta on tummanruskea ja tyviosissa usein heikosti sinertävä. Naaraalla on sekä taka- että etusiiven yläpinnalla siiven ulkoreunan tuntumassa oransseja kuutäpliä, mutta niiden selkeys vaihtelee yksilökohtaisesti.
Siipien alapinnat ovat koiraalla sinertävänharmaat ja naaralla ruskeanharmaat. Sinistä kehnää leviää tyvistä lähes siipien puoliväliin saakka. Molemmilla sukupuolella on alapinnoissa valkoreunaisia mustia täpliä. Takasiiven keskellä olevat mustat pisteet muodostavat kysymysmerkin muotoisen kuvion (vrt. hohtosinisiipi, jonka täplärivistö muodostaa suoran kulman). Täplärivistön ja oranssin vyön väliin jäävä alue on vaalea. Takasiiven submarginaalialassa oranssit täplät ovat sulautuneet yhtenäiseksi aaltoilevaksi vyöksi. Takasiiven reunassa on tummia täpliä, joissa on metallinhohtoiset siniset keskukset. Uloin reunajuova on sekä etu- että takasiivessä vaalea (ketosinisiivellä tämä juova on talkasiivessä vaalea, mutta etusiivessä likaisempi). Sen ulkopuolella on ohut musta reunajuova, joka laajenee siipisuonten kohdalla pieniksi mustiksi kolmioiksi. Nämä kolmiot ovat taka- ja etusiivessä samankokoisia, mikä piirre erottaa kangassinisiiven ketosinisiivestä. Ketosinisiivellä nämä siipisuonten päässä olevat mustat kolmiot ovat takasiivessä suhteellisen isoja, mutta etusiivessä selvästi pienempiä.
Juolukkasinisiipi eroaa kangas- ja ketosinisiivestä siinä, että sen takasiiven alapuolelta löytyy vain 2–3 oranssia kuuntäplää sekä 2–3 metallinhohtoista sinistä täplää. Ks. alla olevat määrityskuvat.
Uhanalaisuusarvio 2019: LC = Least concern – Elinvoimainen
Esiintyminen: Hyvin yleinen Etelä- ja Keski-Suomessa, Etelä-Lapissa harvinaisempi. Pohjois-Lapista on vain muutamia yksittäisiä havaintoja. (Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi)
Lentoaika: Yksi sukupolvi: kesäkuun lopulta elokuun alkuun
Elinympäristöt: Kuivat kangasmetsät, kallioiset maastot, rämeiden reunat ja metsäteiden varret
Elintavat: Kuumina päivinä perhoset laskeutuvat mielellään maahan imemään kosteutta. Kangassinisiipi on erittäin paikkauskollinen. Perhoset eivät juurikaan lennä yli 50 metrin päähän kuoriutumispaikastaan.
Kehitysvaiheet: Naaraat munivat munat yksitellen isäntäkasvien nupuille. Muna talvehtii. Keväällä kuoriutuvan toukan ravintokasveja ovat kanerva, juolukka, niittynätkelmä ja hiirenvirna. Toukka on myrmekofiili eli riippuvainen muurahaisista. Sillä on rauhanen, joka erittää sokeripitoista nestettä, jota muurahaiset mielellään nuolevat. Muurahaiset vierailevat usein toukan luona ja suojelevat sitä. Koteloituminen tapahtuu muurahaispesään.
Lähilajit: Muut Plebejus-suvun lajit. Varsinkin kangassinisiipi ja ketosinisiipi muodostavat hankalan lajiparin.
Muuta: Valtakunnallisessa päiväperhosseuranassa 2013 kangassinisiipi oli Suomen kuudenneksi eniten havaittu päiväperhonen.
Lajista muualla: Wikipedia, LuontoPortti, Lepiforum
Tilastotietojen lähde: Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi
Päivitetty viimeksi: 19.4.2024
