Heinähukka

Macrothylacia rubi

Heimo: Karvakehrääjät (Lasiocampidae)
Alaheimo: Lasiocampinae
Suku: Macrothylacia

← Edellinen Seuraava →

Tuntomerkit: Heinähukka on keskikokoinen perhonen. Siipiväli on 40–65 mm; naaraat ovat koiraita kookkaampia. Koiraat ja naaraat eroavat ulkonäöltään jonkin verran. Koiraat ovat punertavan ruskeita ja naaraat vaalean rusehtavanharmaita. Etusiiven poikki kulkee molemmilla sukupuolilla kaksi kapeaa, vaaleaa raitaa. Erotuksena muista samantapaisista lajeista heinähukan etusiivessä ei ole vaaleaa keskitäplää. Takasiipien väritys on tasainen. Koirailla on tuuheat, sulkamaiset tuntosarvet.

Uhanalaisuusarvio 2019: LC = Least concern – Elinvoimainen

Esiintyminen: Heinähukka on hyvin yleinen Etelä- ja Keski-Suomessa. Oulun pohjoispuolella lajia tavataan satunnaisesti. (Havaintokartta –2016; ajankohtaiset havainnot ks. Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi)

Lentoaika: Toukokuun loppupuolelta heinäkuun puoleenväliin. Lennon huippu sijoittuu kesäkuun alkuun. (Tilastotietoa –2016)

Elinympäristöt: Heinähukkaa viihtyy kaikenlaisissa heinää kasvavissa ympäristöissä.

Elintavat: Koiras aloittaa nopean, poukkoilevan lentonsa jo ilta-auringossa. Se lentää matalalla, hieman kasvillisuuden yläpuolella, naaraita etsien. Naaras piileskelee kasvillisuuden seassa ja aktivoituu vasta hämärän tullessa. Se erittää feromoneja houkutellakseen koiraita luokseen. Molemmat sukupuolet tulevat valolle.

Kehitysvaiheet: Naaras munii noin 250 munaa heinille 30–40 munan ryhmiin. Toukka on aktiivinen öiseen aikaan. Se elää monilla ravintokasveilla, mm. eri heinälajeilla (Poaceae), koivuilla (Betula), pajuilla (Salix), mustikalla (Vaccinium myrtillus), kanervalla (Calluna vulgaris) ja vadelmalla (Rubus idaeus). Nuori toukka on tumma ja siinä on kapeita, keltaisia poikkijuovia. Täysikasvuinen toukka on silmiinpistävän suurikokoinen, jopa kymmensenttinen, ja mustanruskea. Jaokkeiden välit ovat kellertäviä, myöhemmin oranssinvärisiä. Toukka on kokonaan tuuhean karvan peittämä; ihokontakti karvojen kanssa voi aiheuttaa allergisen reaktion. Syyskesällä täysikasvuiset toukat vaeltavat ympäriinsä sopivaa talvehtimispaikkaa etsiessään. Talvehtimisen jälkeen toukka ei enää syö mitään.

Lajista muualla: Wikipedia, Lepiforum, Suomen Perhostutkijain Seura, Perhoswiki

Tilastotietojen lähde: Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi

Päivitetty viimeksi: 7.12.2019

Koiras, 17.6.2017, Raasepori, © Håkan Söderholm
Koiras, 22.6.2015, Hartola, © Heikki Tabell
Koiras, 25.6.2014, Hartola, © Heikki Tabell
Naaras, 4.7.2017, Hartola, © Heikki Tabell
Naaras, 4.7.2017, Hartola, © Heikki Tabell
Naaras, 4.7.2017, Hartola, © Heikki Tabell
Munia, kasvatuksessa, © Patrik Åberg
Keskenkasvuinen toukka, 24.7.2013, Kurjenrahka, © Håkan Söderholm
Täysikasvuinen toukka, 1.9.2015, Parainen, © Håkan Söderholm
Täysikasvuinen toukka, 18.8.2018, Kangaslahti, Pieksämäki, © Patrik Åberg
Täysikasvuinen toukka, 28.8.2014, Espoo, © Helmut Diekmann