Heinähukka
Macrothylacia rubi
Heimo: Karvakehrääjät (Lasiocampidae)
Alaheimo: Lasiocampinae
Suku: Macrothylacia
Tuntomerkit: Heinähukka on keskikokoinen perhonen. Siipiväli on 40–65 mm; naaraat ovat koiraita kookkaampia. Koiraat ja naaraat eroavat ulkonäöltään jonkin verran. Koiraat ovat punertavan ruskeita ja naaraat vaalean rusehtavanharmaita. Etusiiven poikki kulkee molemmilla sukupuolilla kaksi vaaleaa juovaa. Erotuksena muista samantapaisista lajeista heinähukan etusiivessä ei ole vaaleaa keskitäplää. Takasiiven väritys on tasainen. Koiraalla on tuuheat, sulkamaiset tuntosarvet.
Uhanalaisuusarvio 2019: LC = Least concern – Elinvoimainen
Esiintyminen: Heinähukka on yleinen Etelä- ja Keski-Suomessa. Oulun pohjoispuolella lajia tavataan satunnaisesti. (Havaintokartta –2016; ajankohtaiset havainnot ks. Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi)
Lentoaika: Toukokuun loppupuolelta heinäkuun puoleenväliin. Lennon huippu sijoittuu kesäkuun alkuun. (Tilastotietoa –2016)
Elinympäristöt: Heinähukkaa viihtyy kaikenlaisissa heinää kasvavissa ympäristöissä.
Elintavat: Koiras aloittaa nopean, poukkoilevan lentonsa jo ilta-auringossa. Se lentää matalalla, hieman kasvillisuuden yläpuolella, naaraita etsien. Naaras piileskelee kasvillisuuden seassa ja aktivoituu vasta hämärän tullessa. Se erittää feromoneja houkutellakseen koiraita luokseen. Molemmat sukupuolet tulevat valolle.
Kehitysvaiheet: Naaras munii noin 250 munaa heinille 30–40 munan ryhmiin. Toukka on aktiivinen öiseen aikaan. Se elää monilla ravintokasveilla, mm. eri heinälajeilla (Poaceae), koivuilla (Betula), pajuilla (Salix), mustikalla (Vaccinium myrtillus), kanervalla (Calluna vulgaris) ja vadelmalla (Rubus idaeus). Nuori toukka on tumma ja siinä on kapeita, keltaisia poikkijuovia. Täysikasvuinen toukka on silmiinpistävän suurikokoinen, jopa kymmensenttinen, ja mustanruskea. Jaokkeiden välit ovat kellertäviä, myöhemmin oranssinvärisiä. Toukka on kokonaan tuuhean karvan peittämä; ihokontakti karvojen kanssa voi aiheuttaa allergisen reaktion. Syyskesällä täysikasvuiset toukat vaeltavat ympäriinsä sopivaa talvehtimispaikkaa etsiessään; silloin niitä voi tavata mm. poluilla ja teillä (ks. kuva 13). Talvehtimisen jälkeen toukka ei enää syö mitään.
Lajista muualla: Wikipedia, Lepiforum, Perhoswiki
Tilastotietojen lähde: Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi
Päivitetty viimeksi: 24.7.2022
