Pikkuritariyökkönen

Catocala pacta

Yläheimo: Yökkösmaiset (Noctuoidea)
Heimo: Hämyköt (Erebidae)
Alaheimo: Ritariyökköset
(Erebinae)
Tribus:
Catocalini
Suku:
Catocala
Uhanalaisuus: 
LC – Elinvoimaiset (2019)

← Edellinen Seuraava →

Tuntomerkit: Pieni ritariyökkönen, siipiväli 47–56 mm, suhteellisen hento ja kapeasiipinen. Takaruumis on päältä heleän punainen. Etusiivet ovat tasaisen harmaat. Takasiivet ovat muihin ”punaisiin” ritariyökkösiin verrattuna haaleamman punaiset. Takasiivessä on leveä musta reunus, ja siiven keskellä on kaareva musta vyö. Tämä keskivyö on leveydeltään tasainen – se ei juurikaan aaltoile (niin kuin muilla ”punaisilla” ritariyökkösillä).

Esiintyminen: Lajia on tavattu Oulun korkeudelta saakka, mutta runsaimmillaan se on etelärannikolla. Yleensä lajia tavataan yksittäin, mutta oikeanlaisilla paikoilla pikkuritariyökkönen voi olla hyvinkin runsas. (Havaintokartta)

Lentoaika: Perhonen lentää heinäkuun lopulta syyskuuhun saakka. (Tilastotietoa)

Elinympäristö: Rantaluhdat, joilla kasvaa pajua.

Elintavat: Yöaktiivinen perhonen tulee sukunsa muiden lajien tapaan hyvin syötille, mutta toisinaan myös valolle.

Kehitysvaiheet: Muna talvehtii. Touko-kesäkuussa kapealehtisillä pajuilla (Salix) elävää toukkaa tapaa etenkin rantojen läheisyydestä. Toukkia voi etsiä yöaikaan rantapajuja karistelemalla. Toukka koteloituu lehtien väliin maahan.

Lajista muualla: Lepiforum, Perhoswiki, Suomen Perhostutkijain Seura, Suomen Lajitietokeskus

Syötillä, 16.8.2016, Espoo, © Helmut Diekmann
Naaras, 17.8.2019, Kangaslahti, Pieksämäki, © Patrik Åberg
Syötillä, 19.8.2016, Espoo, © Helmut Diekmann