Pikkuritariyökkönen
Catocala pacta
Yläheimo: Yökkösmaiset (Noctuoidea)
Heimo: Hämyköt (Erebidae)
Alaheimo: Ritariyökköset (Erebinae)
Tribus: Catocalini
Suku: Catocala
Tuntomerkit: Pikkuritariyökkönen on pieni ritariyökkönen, siipiväli 47–56 mm, suhteellisen hento ja kapeasiipinen. Takaruumis on päältä heleän punainen. Etusiivet ovat tasaisen teräksenharmaat. Takasiivet ovat muihin ”punaisiin” ritariyökkösiin verrattuna haaleamman punaiset. Takasiivessä on leveä musta reunus ja siiven keskellä on kaareva musta vyö. Tämä keskivyö on leveydeltään tasainen – se ei juurikaan aaltoile (niin kuin muilla ”punaisilla” ritariyökkösillä).
Uhanalaisuusarvio 2019: LC = Least concern – Elinvoimainen
Esiintyminen: Lajia on tavattu Oulun korkeudelta saakka, mutta runsaimmillaan se on etelärannikolla. Yleensä lajia tavataan yksittäin, mutta oikeanlaisilla paikoilla pikkuritariyökkönen voi olla hyvinkin runsas. (Havaintokartta –2016; ajankohtaiset havainnot ks. Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi)
Lentoaika: Heinäkuun lopulta syyskuun alkupuolelle
Elinympäristö: Rantaluhdat, joilla kasvaa pajua
Elintavat: Yöaktiivinen perhonen tulee sukunsa muiden lajien tapaan hyvin syötille, mutta toisinaan myös valolle.
Kehitysvaiheet: Muna talvehtii. Touko-kesäkuussa kapealehtisillä pajuilla (Salix) elävää toukkaa tapaa etenkin rantojen läheisyydestä. Toukkia voi etsiä yöaikaan rantapajuja karistelemalla. Toukka koteloituu lehtien väliin maahan.
Lajista muualla: Wikipedia, Lepiforum
Tilastotietojen lähde: Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi
Teksti: Yhteistyössä Perhoswikin kanssa
Päivitetty viimeksi: 4.2.2023
