Pikkuritariyökkönen

Catocala pacta

Yläheimo: Yökkösmaiset (Noctuoidea)
Heimo: Hämyköt (Erebidae)
Alaheimo: Ritariyökköset
(Erebinae)
Tribus:
Catocalini
Suku:
Catocala

← Edellinen Seuraava →

Tuntomerkit: Pieni ritariyökkönen, siipiväli 47–56 mm, suhteellisen hento ja kapeasiipinen. Takaruumis on päältä heleän punainen. Etusiivet ovat tasaisen harmaat. Takasiivet ovat muihin ”punaisiin” ritariyökkösiin verrattuna haaleamman punaiset. Takasiivessä on leveä musta reunus, ja siiven keskellä on kaareva musta vyö. Tämä keskivyö on leveydeltään tasainen – se ei juurikaan aaltoile (niin kuin muilla ”punaisilla” ritariyökkösillä).

Uhanalaisuusarvio 2019: LC = Least concern – Elinvoimainen

Esiintyminen: Lajia on tavattu Oulun korkeudelta saakka, mutta runsaimmillaan se on etelärannikolla. Yleensä lajia tavataan yksittäin, mutta oikeanlaisilla paikoilla pikkuritariyökkönen voi olla hyvinkin runsas. (Havaintokartta –2016; ajankohtaiset havainnot ks. Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi)

Lentoaika: Perhonen lentää heinäkuun lopulta syyskuun alkupuolelle. (Tilastotietoa)

Elinympäristö: Rantaluhdat, joilla kasvaa pajua

Elintavat: Yöaktiivinen perhonen tulee sukunsa muiden lajien tapaan hyvin syötille, mutta toisinaan myös valolle.

Kehitysvaiheet: Muna talvehtii. Touko-kesäkuussa kapealehtisillä pajuilla (Salix) elävää toukkaa tapaa etenkin rantojen läheisyydestä. Toukkia voi etsiä yöaikaan rantapajuja karistelemalla. Toukka koteloituu lehtien väliin maahan.

Lajista muualla: Wikipedia, Lepiforum, Suomen Perhostutkijain Seura

Tilastotietojen lähde: Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi

Teksti: Yhteistyössä Perhoswikin kanssa

Päivitetty viimeksi: 1.9.2020

Syötillä, 16.8.2016, Hannusjärvi, Espoo, © Helmut Diekmann
Naaras, 17.8.2019, Kangaslahti, Pieksämäki, © Patrik Åberg
Syötillä, 19.8.2016, Hannusjärvi, Espoo, © Helmut Diekmann