Amiraaliperhonen

Vanessa atalanta

Heimo: Täpläperhoset (Nymphalidae)

Alaheimo: Aitotäpläperhoset (Nymphalinae)

Tribus: Nymphalini

Suku: Vanessa

 

Tuntomerkit: Amiraaliperhonen (amiraali) on melko kookas päiväperhonen. Sen siipiväli on 48–66 mm; naaraat ovat hiukan koiraita kookkaampia.
Amiraalin siivet ovat pohjaväriltään mustansävyiset. Vinosti etusiiven poikki ja takasiiven ulkoreunaa pitkin kulkee punainen vyö. Laji on tuskin sekoitettavissa muihin päiväperhosiin. Etusiiven kärjessä on samankaltainen kuviointi kuin ohdakeperhosella, laajalti musta ja valkoisilla laikuilla kirjailtu.
Alapuolelta etusiipi on sekoitus tummanruskeaa ja sinistä, kärjessä on valkoisia täpliä ja alaosassa punainen poikkivyö. Myös takasiipi on alapuolelta ruskean, sinisen ja harmaan kirjoma. Erikoisuutena lajin takasiiven alapuolella on nähtävissä kuviointi, joka muistuttaa numeroita 8 ja 9.

Esiintyminen: Kuten lähilaji ohdakeperhonen myös amiraaliperhonen on taitava lentäjä ja melko laajalle levinnyt kosmopoliitti. Alkukesän kynnyksellä Suomeen voi vaeltaa lämpimien kaakkois-etelävirtausten mukana perhosia, joiden jälkeläiset muodostavat loppukesällä syyspolven. Vaellusten ansiosta perhosia voikin löytää Suomen etelärannikolta aina Oulun korkeudelle asti, harvinaisena joskus Lappia myöten. Amiraaliperhosen runsaus vaihtelee vuosittain – ohdakeperhosen tavoin myös amiraali on Suomessa vaelluksista riippuvainen laji. (Levinneisyyskartta)

Lentoaika: Amiraaliperhonen saapuu Suomeen vaeltajana etelästä alkukesällä. Kesän aikana laji pystyy tuottamaan yhden uuden sukupolven. Toisen polven perhosten lukumäärä on yleensä suurempi; ne lentävät täällä heinäkuun lopusta aina lokakuulle saakka. Sykysn tultua amiraaliperhonen pystyy todennäköisesti vaeltamaan takaisin etelään. Toisin kuin neitoperhonen amiraali ei selviä Suomen talvesta. (Tilastotietoa)

Elinympäristö: Amiraalille tunnusomaisia ympäristöjä ovat niityt, hakamaat, puutarhat sekä maatalous- ja kulttuuriympäristöt. Perhosen löytää loppukesästä niityiltä, joutomailta ja tienvarsilta erityisesti ohdakkeiden ja pietaryrtin kukilta. Kulttuuriseuralaisena amiraalin voi havaita myös tuoksuvilta puutarhakukilta. Erityisen mieluisia koristekasveja ovat nauhukset, punalatvat, punahatut ja syyssyrikät. Amiraali hakeutuu myös lehtipuiden mahlavuotopaikoille sekä puutarhoissa hedelmien ja marjojen seuraan. Käymistuotteiden ja perhossyöttien avulla amiraalin voikin houkutella pihamaalleen.

Kehitysvaiheet: Naaras munii isäntäkasville munat yksitellen. Toukka elää nokkosella lehtikäärön sisällä ja koteloituu yleensä nokkosen varsille. Etelä-Euroopassa perhonen talvehtii aikuisena ja pysyy aktiivisena koko talven. Suomessa aikuisten perhosten on havaittu lentävän takaisin etelään syys-lokakuun aikana. Amiraali ei kestä Suomen talvea.

Lähilajit: Lähisukulainen on ohdakeperhonen (Vanessa cardui), joka on kuitenkin helposti erotettavissa amiraalista oranssinkeltaisen pohjavärin ansiosta.

Muuta: Amiraali ja ohdakeperhonen ovat vahvoja lentäjiä ja vaeltavat mieluusti kohti pohjoista ja uusia esiintymisalueita. Näiden lajien tunnusomaisen vaelluskäyttäytymisen on arveltu johtuvan populaatioiden muuttopaineesta. Vaelluksillaan lajit välttävät kantojen ylitiheyden varsinaisilla lisääntymisalueillaan Afrikan pohjoisosissa ja Etelä-Euroopassa. Vaelluksista voi olla myös hyötyä loisten ja virussairauksien takia: romahtanut kanta voi saada vahvistusta vaelluksista palaavien perhosten kautta. – Lintujen mielestä amiraalit ovat – kuten monet muutkin nokkosta syövät perhoset – ilmeisen pahanmakuisia, mikä johtuu toukkien nokkosravinnosta saamista hapoista ja histamiineistä.

Lajista muualla: Lepiforum, Perhoswiki, Laji.fi

Alkukesän tulokas voikukalla: 27.5.2007, Hartola, © Heikki Tabell
Uuden polven edustaja pietaryrtillä: 29.7.2009, Suomenoja, Espoo, © Helmut Diekmann
Pelto-ohdakkeella, 15.8.2009, Suomenoja, Espoo, © Helmut Diekmann
Nauhuksella, 8.9.2014, Hartola, © Heikki Tabell
17.8.2014, Hartola, © Heikki Tabell
15.8.2012, Lohja, © Teppo Salmela
16.8.2013, Lohja, © Teppo Salmela
5.8.2014, Kangaslahti, Pieksämäki, © Patrik Åberg
Mahlavuotopaikalla, 29.7.2018, Rantasalmi, © Helmut Diekmann
19.8.2013, Lohja, © Teppo Salmela
16.8.2012, Lohja, © Teppo Salmela
15.8.2009, Suomenoja, Espoo, © Helmut Diekmann
Nokkoslehtikäärö toukan suojana, 25.7.2016, Suomenoja, Espoo, © Helmut Diekmann
Pieni toukka (käärö avattuna), 25.7.2016, Suomenoja, Espoo, © Helmut Diekmann
Keskenkasvuinen toukka, 29.7.2016, Suomenoja, Espoo, © Helmut Diekmann
Täysikasvuinen toukka, 4.8.2015, Kangaslahti, Pieksämäki, © Patrik Åberg
Kotelo, 4.8.2015, Kangaslahti, Pieksämäki, © Patrik Åberg
Kotelo, 3.8.2016, Suomenoja, Espoo, © Helmut Diekmann