Thymelicus lineola

Heimo: Paksupäät (Hesperiidae)
Alaheimo: Paksupäät (Hesperiinae)
Suku: Thymelicus

← EdellinenSeuraava →

Tuntomerkit: Lauhahiipijä on pienin paksupää; perhosen siipien kärkiväli on vain 25–28 mm. Naaraat ovat koiraita kookkaampia.
Siipien yläpintojen pohjaväri on ruskehtavan oranssi. Siipien ulkoreunassa on tumma reunus. Siipiripset ovat vaaleat. Siipisuonet erottuvat tummina.
Koiraalla on etusiiven keskiosassa ohut musta koirasjuova, jonka suomut erittävät naaraita houkuttelevaa feromonia. Etusiiven alapinta on oranssinruskea. Tuntosarven kärjessä oleva koukkukärkinen paksuuntuma (”nuija”) on alapinnaltaan tumma.

Uhanalaisuusarvio 2019: LC = Least concern – Elinvoimainen

Esiintyminen: Hyvin yleinen Etelä- ja Keski-Suomessa. (Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi)

Lentoaika: Yksi sukupolvi: heinäkuun alusta elokuun puoliväliin

Elinympäristöt: Lauhahiipijä suosii niittyjä, joissa kasvaa korkeita heiniä, mutta ei ole kovin vaativa elinympäristönsä suhteen.

Elintavat: Koiraat lentelevät ympäriinsä naaraita etsien. Lento on poukkoilevaa ja melko hidasta. Perhosella on erikoinen lepoasento, jossa takasiivet ovat lähes vaakasuorassa ja etusiivet vinottain pystyssä niiden päällä (ks. kuva 7).

Kehitysvaiheet: Naaras munii munat heinien lehtituppiin. Toukka kehittyy munassa kuoriutumisvalmiiksi jo syksyllä, mutta kuoriutuu vasta keväällä. Näin ollen muna on talvehtiva kehitysvaihe, mikä on päiväperhosten keskuudessa poikkeuksellista. Keväällä vaaleanvihreä toukka sitoo ravintokasvin lehtiä suojakseen ja myös koteloituu yhteen sidottujen lehtien väliin. Toukka elää heinäkasveilla, esimerkiksi juolavehnällä (Elymus repens) ja nurmilauhalla (Deschampsia caespitosa).

Lähilajit: Muut paksupäät. Lauhahiipijää voidaan sekoittaa piippopaksupäähän, jonka siivet ovat kuitenkin kirjavampia. Lauhahiipijän siipien väritys on tasaisempi eikä sen siivissä ole täpliä. Piippopaksupään koiraalla koirasjuova on selvästi paksumpi. Suomen etelärannikon tuntumassa liikkuvien perhosharrastajien on pidettävä mielessään, että jo Viroon levittäytynyt ja lauhahiipijää läheisesti muistuttava etelänhiipijä (Thymelicus sylvestris) voi jossain vaiheessa putkahtaa esiin Suomen mantereella (ensimmäinen havainto tehtiin heinäkuussa 2022 Pyhtään ulkosaaristossa). Tärkein erottava tuntomerkki on se, että etelänhiipijällä tuntosarven nuijan kärki on alapinnaltaan oranssi. Lisäksi etelähiipijän koiraan pitkä ja hieman käyrä koirasjuova on selkeämpi kuin lauhahiipijän koiraalla.

Muuta: Vuoden 2013 valtakunnallisessa päiväperhosseurannassa lauhahiipijä oli Suomen viidenneksi yleisin päiväperhoslaji.

Lajista muualla: Wikipedia, LuontoPortti, Lepiforum

Tilastotietojen lähde: Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi

Päivitetty viimeksi: 19.2.2024