Lauhahiipijä

Thymelicus lineola

Heimo: Paksupäät (Hesperiidae)

Alaheimo: Hesperiinae

Suku: Thymelicus

 

Tuntomerkit: Lauhahiipijä on pienin paksupää; perhosen siipien kärkiväli on vain 25–28 mm. Naaraat ovat koiraita hieman kookkaampia.
Siipien yläpintojen pohjaväri on ruskehtavan oranssi. Siipien ulkoreunassa on tumma reunus. Siipiripset ovat vaaleat. Siipisuonet erottuvat tummina.
Koiraalla on etusiiven keskiosassa ohut musta koirasjuova, jonka suomut erittävät naaraita houkuttelevaa feromonia. Etusiipien alapinnat ovat oranssinruskeat. Tuntosarven kärjessä oleva koukkukärkinen paksuuntuma (”nuija”) on alapinnaltaan tumma.

Esiintyminen: Hyvin yleinen Etelä- ja Keski-Suomessa. (Levinneisyyskartta)

Lentoaika: Yksi sukupolvi: heinäkuun alusta elokuun puoliväliin. (Tilastotietoa)

Elinympäristö: Lauhahiipijä suosii niittyjä, joissa kasvaa korkeita heiniä, mutta ei ole kovin vaativa elinympäristönsä suhteen.

Elintavat: Koiraat lentelevät ympäriinsä naaraita etsien. Lento on poukkoilevaa ja melko hidasta. Lajilla on erikoinen lepoasento, jossa takasiivet ovat lähes vaakasuorassa ja etusiivet vinottain pystyssä niiden päällä (ks. kuva 5).

Kehitysvaiheet: Naaras munii munat heinien lehtituppiin. Toukka kehittyy munassa kuoriutumisvalmiiksi jo syksyllä, mutta kuoriutuu vasta keväällä. Näin ollen muna on talvehtiva kehitysvaihe, mikä on päiväperhosten keskuudessa poikkeuksellista. Keväällä vaaleanvihreä toukka sitoo ravintokasvin lehtiä suojakseen ja myös koteloituu yhteen sidottujen lehtien väliin. Toukka elää heinäkasveilla, esimerkiksi juolavehnällä (Elymus repens) ja nurmilauhalla (Deschampsia caespitosa).

Lähilajit: Muut paksupäät. Lauhahiipijää voidaan sekoittaa piippopaksupäähän, jonka siivet ovat kuitenkin kirjavampia. Lauhahiipijän siipien väritys on tasaisempi eikä sen siivissä ole täpliä. Piippopaksupään koiraalla koirasjuova on selvästi paksumpi. Suomen etelärannikon tuntumassa liikkuvien perhosharrastajien on pidettävä mielessään, että jo Viroon levittäytynyt ja lauhahiipijää läheisesti muistuttava etelänhiipijä (Thymelicus sylvestris) saattaa jossain vaiheessa pulpahtaa esiin Etelä-Suomessa. Tärkein erottava tuntomerkki on se, että etelänhiipijällä tuntosarven nuijan kärki on alapinnaltaan oranssi. Lisäksi etelähiipijän koiran pitkä ja hieman käyrä koirasjuova on selkeämpi kuin lauhahiipijän koiraalla.

Muuta: Vuoden 2013 valtakunnallisessa päiväperhosseurannassa lauhahiipijä oli Suomen viidenneksi yleisin päiväperhoslaji.

Lajista muualla: Lepiforum, Perhoswiki, Laji.fi.

Koiras, 15.7.2017, Haapaniemi, Kuopio, © Patrik Åberg
Koiras, 11.7.2014, Lohja, © Matti Selänne
Naaras, 23.7.2010, Lohja, © Helmut Diekmann
Naaras, 30.6.2018, Järvenpää, © Päivi Torkki
Tyypillinen lepoasento, 26.6.2018, Espoo, © Matti Selänne
25.7.2013, Kirkkonummi, © Helmut Diekmann
27.7.2012, Lohja, © Teppo Salmela
13.7.2010, Joroinen, © Helmut Diekmann
Parittelu, 16.7.2017, Haapaniemi, Kuopio, © Patrik Åberg
Parittelu, 5.7.2013, Oulainen, Käpylä, © Sini Torkki
Parittelu, 4.8.2015, Järvenpää, © Päivi Torkki
Keskenkasvuinen toukka, 17.5.2018, Vantaa, © Mika Schafroth
Täysikavuinen toukka kasvatusoloissa, toukokuu 2018, © Mika Schafroth
Tuore kotelo kasvatuksessa, kesäkuu 2018, © Mika Schafroth
Kotelossa perhonen alkaa hahmottua, kasvatusoloissa, kesäkuu 2018, © Mika Schafroth