Harmopystyperä

Clostera anachoreta

Yläheimo: Yökkösmäiset (Noctuoidea)
Heimo: Nirkot (Notodontidae)
Alaheimo: Pystyperät (Pygaerinae)
Suku: Clostera

← Edellinen │ Seuraava →

Tuntomerkit: Siipiväli ♂ 31–36 mm, ♀ 34–39 mm. Ruumis ruskeanharmaa, keskiruumis usein hiukan tummempi; päälaki ja keskiruumiin keskiosa mustanruskeat. Etusiivet ruskeanharmaat; poikkiviirut hienot, valkeahkot: tyvi- ja sisempi poikkiviiru suorat, takaviistot, yhdensuuntaiset; keskisarakkeen takapuoliskon keskellä epäselvä, takaviisto juova, joka ei ulotu takareunaan. Ulompi poikkiviiru muodostaa kaksi mutkaa, on etuosastaan valkea ja hiukan katkeileva. Siiven kärjessä melko suuri, tumman harmaanruskea laikku, joka on ulomman poikkiviirun halkaisema (vrt. punapystyperä, C. curtula) ja jonkin verran punertava sen ulkopuolelta. Kärkilaikussa aaltoviirun paikalla rivi pieniä, mustahkoja täpliä. Kärkilaikun takana kaksi mustaa täplää, joista etummainen suurempi; nämä harvoin puuttuvat (vrt. punapystyperä, C. curtula). Takasiivet ruskeanharmaat.

Uhanalaisuusarvio 2019: LC = Least concern – Elinvoimainen

Esiintyminen: Melko yleinen, mutta vähälukuinen Etelä- ja Keski-Suomessa. Lapissa vain yksittäisiä havaintoja. (Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi)

Lentoaika: Toukokuun lopulta kesäkuun loppuun. Harvinainen toinen sukupolvi heinä-syyskuussa.

Elinympäristöt: Haapaa ja pajua kasvavat metsänreunat

Elintavat: Perhonen lentää yöllä ja tulee valolle.

Kehitysvaiheet: Toukka elää heinäkuussa ja joskus syys-lokakuussa pajuilla (Salix sp.) ja haavalla (Populus tremula) tavallisesti yhdyskunnittain, päivisin useita yhdessä piilotellen yhteenkudottujen kuivuneiden lehtien välissä. Toukka on punertavanharmaa; selkä okra tai valkeahko; selkäjuova kapealti kolminkertainen, musta; sivuselkäjuova muodostuu suurista, mustista, nelikulmaisista täplistä. Jaokkeen A1 selkäkyttyrä verrattain korkea, jaokkeen A8 kyttyrä pienempi, ruskeanpunainen, mustareunainen; ensinmainitun ulkopuolella kaksi silmiinpistävää valkeaa täplää. Sivujuova muodostuu punakeltaisista laikuista. Nystyrät keltaiset; karvoitus kellanharmaata, harvaa. Hengitysaukot mustat. Pää mustahko. Toukka koteloituu löyhään, ruskehtavanharmaaseen kotelokoppaan yhteenkudottujen lehtien väliin. Kotelo melko hoikka, 15–17 mm, kiiltävän mustanruskea, takaruumiin jaokkeiden välit punaruskeat. Kremaster muodostaa karkean ulokkeen, jonka kärjessä levy hienoja väkäsiä. Kotelo talvehtii.

Lähilajit: Muut pystyperät: Puna-, pikku- ja ruskopystyperä.

Lajista muualla: Lepiforum, Laji.fi

Teksti: Yhteistyössä Perhoswikin kanssa

Päivitetty viimeksi: 30.5.2022