Scolitantides orion

Heimo: Sinisiipiset (Lycaenidae)
Alaheimo: Lycaeninae
Tribus: Sinisiivet (Polyommatini)
Suku: Scolitantides

← EdellinenSeuraava →

Tuntomerkit: Kalliosinisiipi on pieni sinisiipilaji; siipiväli on 27–32 mm. Naaraat ovat yleisvaikutelmaltaan tummempia. Muuten sukupuolet ovat aikalailla samannäköiset. Siipiripset ovat valkoiset, mutta siipisuonten kohdalla tummat, mikä saa ripset näyttämään täplikkäiltä.
Siipien yläpinnat ovat harmaan violetinsiniset. Siipien ulkoreunassa on musta reunajuova, ja sekä etu- että takasiivessä kulkee suurten mustien reunatäplien rivi. Etusiiven keskellä on suurehko musta keskitäplä.
Siipien alapinnat ovat vaaleanharmaat ja niissä on runsaasti isohkoja, lähes nelikulmaisia mustia täpliä ilman vaaleaa kehää. Takasiiven alapinnalla, hieman etäällä siiven ulkoreunasta, kulkee rivi oransseja täpliä, jotka ovat sulautuneet yhteen muodostaen yhtenäisen kaarenmuotoisen oranssin vyön, joka ulottuu takasiiven takareunasta aina takasiiven etureunaan saakka.

Uhanalaisuusarvio 2019: EN = Endangered – Erittäin uhanalainen (Punainen kirja)

Esiintyminen: Harvinainen ja paikoittainen. Etelä- ja Kaakkois-Suomessa. (Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi).

Lentoaika: Yksi sukupolvi: toukokuun puolivälistä heinäkuun alkuun, lämpiminä kesinä toinen sukupolvi heinä-elokuussa

Elinympäristö: Aurinkoiset, avoimet kalliot, missä kasvaa isomaksaruohoa, toukan ravintokasvi

Kehitysvaiheet: Naaras munii ravintokasvin lehdille ja toukat kuoriutuvat 2–3 viikkoa myöhemmin. Toukka syö isomaksaruohoa (Sedum telephium) ja valkomaksaruohoa (Sedum album). Pieniä toukkia on aluksi vaikea havaita, sillä ne kaivautuvat isäntäkasvin paksujen lehtien sisään. Myöhemmin lehdistä voi nähdä toukkien aiheuttamia ikkunamaisia ohentumia. Täysikasvuinen toukka on myrmekofiilli, eli se on riippuvainen muurahaisten tarjoamasta hoivasta. Toukka koteloituu kallioiden raoissa tai kivien alla, ja kotelo talvehtii.

Lähilajit: Muut sinisiivet, erityisesti samaan Scolitandides-sukuun kuuluva harjusinisiipi.

Muuta: Kalliosinisiipi rauhoitettiin vuonna 1989. Se on yksi Suomen neljästä rauhoitetusta sinisiivestä ja kuuluu kansainvälisiin vastuulajeihin.

Lajista muualla: Wikipedia, LuontoPortti, Lepiforum

Tilastotietojen lähde: Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi

Päivitetty viimeksi: 30.3.2023