Purjeperhonen

Iphiclides podalirius

Heimo: Ritariperhoset (Papilionidae)
Alaheimo: Papilioninae
Suku: Iphiclides

 

Tuntomerkit: Purjeperhosta on tavattu Suomessa vain muutaman kerran. Se on hieman pienempi ja hailakamman värinen kuin ritariperhonen. Ritariperhoselle tyypilliset ruutukuviot puuttuvat.
Purjeperhosen siipien pohjaväri on vaaleankeltainen. Etusiiven poikki kulkee viisi, kuusi pitkää, mustaa ”tiikeriraitaa”, ja myös siiven ulkoreunus on musta. Takasiivessä on yksi musta poikkiraita sekä pari kolme heikompaa harmaa raitaa.  Takasiiven tummassa reunuksessa on neljä sinihohtoista kuutäplää ja takasiiven sisäreunassa on sinihohtoinen silmätäplä, jonka yläpuolella on oranssinpunainen laikku. Takasiiven kannus on hyvin pitkä.

Esiintyminen: Suomessa hyvin harvinainen, satunnainen vierailija.

Lentoaika: Keski-Euroopan lämpimillä alueilla kaksi sukupolvea: touko-kesäkuussa sekä heinä-elokuussa. Etelä-Euroopassa saattaa esiintyä kesän aikana jopa neljää sukupolvea.

Elinympäristö: Avoimet maastot, niityt, nummet, mäenrinteet.

Elintavat: Perhonen käy aherasti kukilla. Lento on nopeaa, liihottelevaa ja poukkoilevaa. Taidokkaana lentäjänä purjeperhonen pystyy käyttämään hyväksi termiikkiä (lämpimiä nousevia ilmamassoja) ja liitelemään pitkiäkin matkoja siipiä räpyttämättä.  Koiraat kokoontuvat keskipäiväisin korkeiden mäkien huipulle (ns. hilltopping, ks. ritariperhonen).

Kehitysvaiheet:  Toukan ravintokasveja ovat oratuomi (Prunus spinosa), muut Prunus-suvun lajit sekä orapihlaja (Crataegus). Pieni toukka on musta ja sillä on selässään pari vaaleaa laikkua. Täysikasvuinen toukka on vihreä ja sillä on ohuet kellertävät vinojuovat. Selässä ja kyljissä on vaihtelevasti ruosteenpunaisia laikkuja. Toukan muoto on ”siiramainen”: ruumiin etuosa on paksu ja pyöreä, mutta peräpäätä kohti toukan virtaviivainen ruumis kapenee. Kuten ritariperhosen toukalla myös purjeperhosen toukalla on niskassaan haarukkamuotoinen uloke (osmaterium), jonka se voi työntää ulos vaaran uhatessa. Kotelo talvehtii pystyssä vyörihmalla kiinnitettynä puun oksaan tai kasvin varteen.

Lähilaji: Ritariperhonen (Papilio machaon). Ritariperhonen on normaalisti hieman kookkaampi ja kellertävämpi kuin purjeperhonen. Ritarilla ei ole siipien poikki kulkevia pitkiä ”tiikeriraitoja”; sen kuviointi on pikemmin ”shakkiruutumainen”.

Lajista muualla: Lepiforum, Perhoswiki, Laji.fi

29.4.2014, Sprey, Oberlausitz, Saksa, © Mario Trampenau
29.4.2014, Sprey, Oberlausitz, Saksa, © Mario Trampenau
18.7.2014, Collonges sous Salève, Ranska, © Teppo Salmela
28.7.2014, Collonges sous Salève, Ranska, © Teppo Salmela
24.7.2014, Collonges sous Salève, Ranska, © Teppo Salmela
Toukka, 28.7.2014, Nochten/Oberlausitz, Saksa, © Mario Trampenau