Pursupikkumittari
Eupithecia gelidata
Heimo: Mittarit (Geometridae)
Alaheimo: Kenttämittarit (Larentiinae)
Tribus: Pikkumittarit (Eupitheciini)
Suku: Eupithecia
Tuntomerkit: Suipposiipinen, pohjaväriltään ruskeanharmaa pikkumittari. Etusiiven uloin vaaleampi poikkiviiru on melko suora ja siivenreunan suuntainen; tekee loivan kaaren siiven etureunassa. Keskipilkku on pieni tai häipyvä. Siivenreunan aaltoviiru on vaalea, takaosastaan hieman laajentunut. Takasiivet ovat vaaleammat, tasaisen harmahtavat; vain sisäreunasta hieman kuviolliset. Siipiväli 16–20 mm.
Uhanalaisuusarvio 2019: LC = Least concern – Elinvoimainen
Esiintyminen: Lähes koko maassa tavatta mittari, yleisimmillään Pohjois-Suomessa ja Lapissa. (Havaintokartta –2016; ajankohtaiset havainnot ks. Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi))
Lentoaika: Lentoa kestää etelässä kesäkuun alusta sen loppupuolelle, pohjoisessa perhosen voi tavata vielä heinäkuun puolivälissä. (Tilastotietoa -2016)
Elinympäristöt: Etelä-Suomessa lajia tavataan rämeiltä, pohjoisessa myös tunturikoivikoilta ja tuoreilta kankailta.
Elintavat: Lentää iltan tultua ja yöllä; tulee myös valolle. Parhaiten perhonen on havaittavissa illalla lentelemässä rämeiden laitamilla.
Kehitysvaiheet: Toukka syö yksinomaan suopursua. Laji talvehtii kotelona.
Muuta: Muistuttaa suuresti seuraavaa lajia kanervapikkumittaria, E. nanataa. Erottaa tästä parhaiten ulomman poikkiviirun avulla, joka tekee vain loivan mutkan siiven etureunassa. Nanatalla tämä mutka on teräväkulmainen. Nanata on myös yleisilmeeltään kontrastisempi.
Lajista muualla: Lepiforum, Perhoswiki, Laji.fi
Päivitetty viimeksi: 6.1.2023 Heikki Tabell
