Ruohotarhayökkönen

Lacanobia suasa

Yläheimo: Yökkösmaiset (Noctuoidea)
Heimo: Yökköset (Noctuidae)
Alaheimo: Noctuinae
Tribus: Tarhayökköset (Hadenini)
Suku: Lacanobia

← EdellinenSeuraava →

Tuntomerkit: Siipiväli 33–42 mm. Naaras on suurempi kuin koiras. Etusiivet punertavanharmaat. Tyvijuomu musta, sen edessä joskus vaalea laikku. Poikkiviirut epäselvät, kaksinkertaiset, vaalea- tai harmaatäytteiset. Keilatäplä suuri, musta tai mustareunainen, sen ja ulomman poikkiviirun välissä ei yhdysviirua. Rengas- ja munuaistäplä häipyvästi vaalearenkaiset, osittain hienosti mustareunaiset; rengastäplä melko viisto. Aaltoviiru hieno, valkeahko, siinä vahva W-kuvio, jonka kärjet ulottuvat ripsiin. Ulkoreunassa rivi mustahkoja puolikuita. Ripset vaaleatäpläiset. Takasiivet vaalean harmaanruskeat, ulkoreunasta tummemmat.

Uhanalaisuusarvio 2019: LC = Least concern – Elinvoimainen

Esiintyminen: Laji on yleinen Etelä- ja Keski-Suomessa. Pohjois-Suomesta muutamia havaintoja. (Havaintokartta –2016; ajankohtaiset havainnot ks. Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi))

Lentoaika: Perhonen lentää kahtena sukupolvena. Ensimmäinen, runsaampi sukupolvi lentää touko-heinäkuussa, toinen heinä-syyskuussa. (Tilastotietoa –2016)

Elinympäristöt: Niityt, metsänreunamat ja metsäaukiot

Elintavat: Yöaktiivinen perhonen tulee sekä valolle että syötille.

Kehitysvaiheet: Toukka vihreä tai punertavankeltainen, hienosti valkeahkopilkkuinen; nystyrät hienot, mustat, puuttuvat keskiruumiin 1. jaokkeesta. Epäselvä selkäjuova sekä vinoviiruiksi jakautunut sivuselkäjuova harmaat. Sivujuova keltainen, ylhäältä tummareunainen. Pää vaaleanruskea. – Moniruokainen toukka elää heinäkuussa ja toisena polvena elo-syyskuussa erilaisilla ruohoilla ja lehtipuilla. Toukka koteloituu kotelokoppaan maahan ja kotelo talvehtii.

Lajista muualla: Lepiforum, Suomen Perhostutkijain Seura

Tilastotietojen lähde: Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi

Teksti: Yhteistyössä Perhoswikin kanssa

Päivitetty viimeksi: 25.09.2019

4.6.2016, Hartola, conf. Teemu Santonen, © Heikki Tabell
4.6.2016, Hartola, conf. Teemu Santonen, © Heikki Tabell