Juomuruuniyökkönen

Xestia collina

Yläheimo: Yökkösmaiset (Noctuoidea)
Heimo: Yökköset (Noctuidae)
Alaheimo: Noctuinae
Tribus: Maayökköset (Noctuini)
Suku: Xestia

← EdellinenSeuraava →

Tuntomerkit: Siipiväli 27–33 mm. Etusiivet harmahtavanpunaiset tai punaruskeat; suonet, varsinkin ulkosarakkeessa, harmaat. Tyvijuomu lyhyt, selvä, musta (vrt. suvirusoyökkönen, Diarsia mendica). Poikkiviirut mustat. Keilatäplä pieni, häipyvästi mustareunainen. Rengas- ja munuaistäplä mustareunaiset, rengastäplä vaalea, usein silmiinpistävästi, munuaistäplä vaalearenkainen; keskisarka niiden sisäpuolelta ja välistä tumma, usein musta. Aaltoviiru häipyvä. Ulkoreunassa rivi vaaleita pilkkuja. Takasiivet ruskehtavanharmaat; ripset kärjestä okrat.

Uhanalaisuusarvio 2019: LC = Least concern – Elinvoimainen

Esiintyminen: Kaakkoispainotteisesti esiintyvä juomuruuniyökkönen on paikoittain melko yleinen. Länsi- ja Pohjois-Suomesta laji puuttuu. (Havaintokartta –2016; ajankohtaiset havainnot ks. Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi)

Lentoaika: Kesäkuun lopulta heinäkuun loppuun (Tilastotietoa –2016)

Elinympäristöt: Lajia tapaa lehdoista, kuusikoista ja sekametsistä, joissa kasvaa kuusta.

Elintavat: Yöaktiivinen perhonen tulee valolle ja syötille.

Kehitysvaiheet: Toukka elää elokuusta toukokuuhun esimerkiksi mustikalla (Vaccinium myrtillus) ja juolukalla (V. uliginosum) talvehtien välillä keskenkasvuisena. Toukka on talven jälkeen yöaktiivinen ja koteloituu kotelokoppaan maahan.

Lajista muualla: Lepiforum

Tilastotietojen lähde: Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi

Teksti: Yhteistyössä Perhoswikin kanssa

Päivitetty viimeksi: 22.09.2019

30.6.2019, Lahnalahti, Joroinen, © Annukka Pirkkalainen
13.7.2017, Hartola, © Heikki Tabell
11.7.2017, Hartola, © Heikki Tabell