
Keltamittari

Opisthograptis luteolata
Heimo: Mittarit (Geometridae)
Alaheimo: Lovimittarit (Ennominae)
Tribus: Epionini
Suku: Opisthograptis
Tuntomerkit: Sitruunankeltainen keltamittari ei muistuta mitään toista kotimaista lajia. Etusiiven etureunalla on ruosteenruskeita täpliä; uloin täplä on niistä suuriin ja kolmiomainen. Keskitäplä on valkea ja sillä on tumman ruosteenruskea tai mustanruskea reuna. Harmaat, katkonaiset, aaltoilevat poikkiviirut näkyvät heikosti.
Esiintyminen: Laji on yleinen aina Oulun korkeudelle saakka.
Lentoaika: Perhosella on pitkä lentoaika: toukokuun lopulta heinäkuun loppupuolelle saakka. Lajilla esiintyy myös harvinaista toista sukupolvea syyskuussa.
Elinympäristö: Lehtipuiden ja pensaiden lajina keltamittari esiintyy hyvin monenlaisissa ympäristöissä.
Elintavat: Yöaktiivinen laji, joka tulee valolle. Päivällä keltamittareita löytää etenkin pihlajista. Paras menetelmä perhosten löytämiseksi lienee pihlajien karistelu.
Kehitysvaiheet: Vihreä toukka on polyfagi (moniruokainen). Se elää useilla eri lehtipuilla ja pensailla, mutta suosinee pihlajaa (Sorbus aucuparia), jossa myös aikuiset yksilöt viihtyvät. Kotelo talvehtii.
Lähilajit: Ei liene sekoitettavissa muihin kotimaisiin lajeihin.
Muuta: Latinankielinen sana luteolus, mistä lajin tieteellinen nimi on johdettu, tarkoittaa ’kellertävää’.
Lajista muualla: Lepiforum, Laji.fi
Päivitetty viimeksi: 2.2.2025







