Ruskoniittyperhonen

Coenonympha hero

Heimo: Täpläperhoset (Nymphalidae)
Alaheimo: Heinäperhoset (Satyrinae)
Tribus: Satyrini
Suku: Coenonympha

← Edellinen │ Seuraava →

Tuntomerkit: Siipiväli 26-32 mm. Siivet päältä tummanruskeat. Etusiiven yläpinnassa on 0–1 silmätäplää ja takasiivessä 2–4 suurehkoa mustanruskeaa, kellanpunarenkaista silmätäplää (naaraalla näitä on enemmän ja ne ovat suuremmat kuin koiraalla).
Etusiiven alapuolella 1–2 mustaa silmätäplää ja laikuiksi jakautunut, epäselvä, valkea poikkivyö. Takasiiven alapuolella 5–7 mustaa, valkokeskistä silmätäplää sekä leveähkö, valkea poikkivyö. Tyvipuoli on ruskea, tummakehnäinen.
Molempien siipiparin alapinnassa on punakeltainen ulkoreunajuova. Takasiiven alapuolen silmätäplät ovat suuremmat kuin idänniittyperhosella (C. glycerion), ja siipien yläpuoli on selvästi tummempi kuin muilla suvun lajeilla.

Uhanalaisuusarvio 2019: Arviointiin soveltumaton

Esiintyminen: Euroopan pohjoisosissa lajin levinneisyysalue ulottuu Ruotsin eteläosiin ja Baltiaan sekä Venäjällä mahdollisesti Karjalankannakselle. Suomessa lajia on tavattu vain neljästi; viimeiset havainnot ovat Porvoosta (v. 1968). (Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi)

Lentoaika: Virossa perhonen lentää kesäkuussa; Suomen vähäiset havainnot ovat kesäkuun loppupuolelta.

Elinympäristöt: Tuoreet ja kosteat metsäniityt ja metsänreunat

Kehitysvaiheet: Naaraat munivat munat yksitellen isäntäkasville. Toukan ravintokasveja ovat ohrat (Hordeum), helmikät (Melica), nurmikat (Poa) ja villivehnät (Elymus), esimerkiksi rantavehnä (Elymus arenarius). Laji talvehtii keskenkasvuisena toukkana. Toukka koteloituu kuihtuneelle korrelle selvästi maanpinnan yläpuolelle.

Lähilajit: Muut niittyperhosten sukuun kuuluvat lajit

Lajista muualla: Wikipedia, Lepiforum

Tilastotietojen lähde: Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi

Päivitetty viimeksi: 16.4.2024