Häiveperhonen

Apatura iris

Heimo: Täpläperhoset (Nymphalidae)

Alaheimo: Häiveperhoset (Apaturinae)

Suku: Apatura

 

Tuntomerkit: Häiveperhonen on kookas päiväperhonen ja voimakas lentäjä; siipiväli on 60–75 mm.
Siipien yläpinnat ovat tummanruskeat, koirailla sinihohtoiset. Sininen häive näkyy valon osuessa siipiin oikeassa kulmassa. Naarailta siniväri puuttuu. Naaraat ovat pohjaväriltään tummanruskeita. Etusiiven poikki kulkee katkonainen valkoinen vyö, ja lisäksi siiven etukärjessä on muutama valkoinen täplä. Takasiivellä poikkivyö on selkeämpi ja yhtenäisempi ja sen ulkoreunassa on terävä oka. Takasiiven takanurkassa on pienehkö oranssikehäinen ja tummakeskustainen silmätäplä. Etusiiven yläpinnalla häiveperhosella ei ole samanlaista oranssikehäistä silmätäplää niin kuin pikkuhäiveperhosella, vaan silmätäplän paikalla on vain heikosti näkyvä tumma täplä ilman kehää (vrt. pikkuhäiveperhonen).
Siipien alapinnalla on värejä, jotka vaihtuvat liukuen vaaleanharmaasta ruskean eri sävyihin. Tiilenpunaista löytyy etusiiven kärjessä ja takasiiven valkoisen vyön reunoilla. Etusiiven alapinnalla on suuri oranssikehäinen silmätäplä, jonka keskellä on sinertävä pilkku. Takasiiven poikki kulkee selkeärajainen ja leveä valkoinen vyö, jonka ulkoreunalla on oka.
Perhosen imukärsä on keltainen.

Esiintyminen: Runsastunut. Eteläinen rannikkovyöhyke, kaakkoisraja, Pohjois-Karjala. Häiveperhonen oli Suomessa erittäin harvinainen vaeltaja aina 1990-luvulle saakka, vaikka ensimmäinen havainto siitä on jo vuodelta 1927. Se on yleistynyt vahvasti ja vuonna 2010 se oli jo haapaperhosta yleisempi. (Levinneisyyskartta)

Lentoaika: Yksi sukupolvi: heinäkuun alusta elokuun alkuun. (Tilastotietoa)

Elinympäristö: Rehevät lehtomaisten metsien reunat, vanhat lehtimetsät, kosteikkojen pajukasvustot, puistot ja puutarhat, metsä- ja hiekkatiet.

Elintavat: Häiveperhonen lentelee enimmäkseen puiden latvustoissa, mutta toisinaan se laskeutuu alas hiekkatielle imemään kosteutta ja mineraaleja tien pohjasta. Perhonen hakeutuu myös eläinten raadoille ja ulosteille ja tulee mielellään syötille.

Kehitysvaiheet: Naaras munii munat yksitellen ravintokasvin lehdille. Toukka elää pajuilla (Salix), erityisesti raidalla (Salix caprea), mutta myös virpa- (Salix aurita) ja tuhkapajulla (Salix cinerea). Toisesta nahastaan alkaen toukalla on päässään kaksi tunnusomaista ”sarvea”. Toukka talvehtii pienenä (ensimmäisen, harvemmin toisen nahanvaihdon jälkeen) raidan oksaan kiinnitettynä. Talvella toukka on oliivinvihreä tai ruskea. Keväällä lehtien puhkeamisen jälkeen se jatkaa syömistään ja kasvamistaan ja muuttuu kirkkaamman vihreäksi. Koteloitumista varten se kiinnittyy takapäästään lehden alapintaan. Vihreä riippukotelo sulautuu hyvin ympäristöön raidan lehtien seassa.

Lähilajit: Häiveperhosta voidaan sekoittaa haapaperhoseen (Limenitis populi), kuusamaperhoseen (Limenitis camilla) ja pikkuhäiveperhoseen (Apatura ilia). Haapa- ja kuusamaperhoselta puuttuvat kuitenkin silmätäplät, kun taas pikkuhäiveperhosella on selkeä oranssikehäinen silmätäplä paitsi takasiiven takanurkassa myös etusiiven yläpinnalla.

Lajista muualla: Lepiforum, Perhoswiki, Laji.fi

Koiras, 29.7.2015, Siuntio, © Teppo Salmela
Koiras, 29.7.2015, Siuntio, © Teppo Salmela
Koiras (tästä kulmasta sininen häive ei näy), 29.7.2015, Siuntio, © Teppo Salmela
Koiras, 22.7.2017, Siuntio, © Helmut Diekmann
Koiras, kasvatettu (e larva), heinäkuu 2016, © Mika Schafroth/Helmut Diekmann
Koiras, kasvatettu (e larva), heinäkuu 2016, © Mika Schafroth/Helmut Diekmann
Naaras, kasvatettu (e larva), 22.6.2018, © Mika Schafroth
Naaras, 28.7.2015, Siuntio, © Teppo Salmela
Naaras, kasvatettu (e larva), heinäkuu 2014, © Helmut Diekmann
Naaras, kasvatettu (e larva), heinäkuu 2014, © Helmut Diekmann
Koiras, kasvatettu (e larva), heinäkuu 2016, © Mika Schafroth/Helmut Diekmann
12.7.2013, Kemiönsaari, © A. & E. Ylönen
Naaras, kasvatettu (e larva), heinäkuu 2014, © Helmut Diekmann
Koiras, 29.7.2015, Siuntio, © Teppo Salmela
21.7.2017, Siuntio, © Matti Selänne
Muna, 28.7.2015, Siuntio, © Teppo Salmela
Raidan lahti, jossa on pikkutoukan tekemät tyypilliset syömäjäljet, lokakuu 2017, Vantaa, © Mika Schafroth
Raidan oksalla talvehtiva pieni toukka, 27.12.2015, Lohja, © Mika Schafroth/Helmut Diekmann
Pieni toukka talvehtimisen jälkeen, kasvatuksessa, 30.4.2016, © Mika Schafroth
Keskenkasvuinen toukka, kasvatuksessa, toukokuu 2016, © Mika Schafroth
Lähes täysikasvuinen toukka, 27.5.2018, Vantaa, © Mika Schafroth
Lähes täysikasvuinen toukka, 27.5.2018, Vantaa, © Mika Schafroth
Lähes täysikasvuinen toukka, 27.5.2018, Vantaa, © Mika Schafroth
Täysikasvuinen toukka, 31.5.2014, Espoo, © Helmut Diekmann
Kotelo, kasvatuksessa, kesäkuu 2016, © Helmut Diekmann
Kotelo vanhoine toukannahkoineen, kasvatuksessa, kesäkuu 2018, © Mika Schafroth
Toukka on koteloitunut, jäljelle jäi vanha nahka pääkapseleineen, kasvatuksessa, kesäkuu 2018, © Mika Schafroth
Vastakuoriutunut perhonen ja tyhjä kotelo, kasvatuksessa, heinäkuu 2016, © Mika Schafroth