Malikaapuyökkönen

Cucullia absinthii

Yläheimo: Yökkösmaiset (Noctuoidea)
Heimo: Yökköset (Noctuidae)
Alaheimo: Kaapuyökköset (Cuculliinae)
Suku: Cucullia

← EdellinenSeuraava →

Tuntomerkit: Siipiväli 37–43 mm. Siipikannet harmaat. Etusiivet tuhkanharmaat, ruskehtavansekaiset, varsinkin keskisarakkeesta. Sisempi poikkiviiru hampaallinen, leveälti mustareunainen; ulompi kaksinkertainen, keskeltä häipynyt. Rengastäplä keskeltä ruskea, siinä kaksi mustaa pilkkua ja valkeahko rengas, joka on mustien pilkkujen reunustama, muodostaa 8:n muotoisen kuvion; munuaistäplä keskeltä ruskea, sen etuosassa musta pilkku ja kaksi takaosassa sekä epäselvä, valkeahko rengas, joka on mustien pilkkujen reunustama; rengas- ja munuaistäplän väli musta etureunaan asti. Keilatäplä häipyvä, sen ulkopuolella vaalea, häipyvärajainen laikku. Ulkoreunassa rivi mustia täpliä. Takasiivet kellertävänharmaat, ulkoreunasta tummemmat; ripset valkeat, tyvestä harmahtavat. Takaruumiin selkätupsut mustat.

Uhanalaisuusarvio 2019: LC = Least concern – Elinvoimainen

Esiintyminen: Malikaapuyökkönen on vahvasti eteläinen laji. Sen levinneisyys rajoittuu suurin piirtein Tampere–Lappeenranta -linjalle yksittäisiä pohjoisempia havaintoja lukuunottamatta. Esiintymisalueellaan laji on melko yleinen, mutta jokseenkin harvalukuisena havaittava. (Havaintokartta –2016; ajankohtaiset havainnot ks. Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi)

Lentoaika: Perhonen lentää heinä-elokuussa. Lennon huippu sijoittuu heinäkuun loppuun. (Tilastotietoa –2016)

Elinympäristöt: Kuivat ja hietikkoiset alueet, kalliokedot, ruderaatit, peltojen ja teiden pientareet yms.

Elintavat: Malikaapuyökkönen on yöaktiivinen perhonen, joka käy muiden kaapuyökkösten tapaan mieluusti kukilla ja tulee keskivertoa yöperhoslajia heikommin valolle.

Kehitysvaiheet: Toukka sameanvihreä; takaruumiin joka jaokkeessa punertavanruskea, pitkittäisjuovat katkaiseva poikittaiskohouma; selkä- ja sivuselkäjuova valkeat, kapeat; sivujuova leveämpi, valkea, katkonainen ja vinotäpliksi muuntunut. Hengitysaukot beesit tai vaalean oranssit. Nystyrät ruskeat. Pää kellertävä, punaruskeatäpläinen, otsakolmio punertavanruskea, valkeahkoreunainen, poikittaisryppyinen, ylähuuli valkea, ei lantto. Niska- ja peräkilpi punertavanruskeat. Elää elo-syyskuussa pujolla (Artemisia vulgaris) ja malilla (A. absinthium). Koteloituu hiekasta ja kasvinosista tehtyyn, tiiviiseen ja kovaan kotelokoppaan maan alle. Kotelo kellertävä; siipiaiheet vihertävät; cremaster lyhyt, lastamainen; talvehtii, joskus kaksi kertaa.

Lajista muualla: Lepiforum, Suomen Perhostutkijain Seura

Tilastotietojen lähde: Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi

Teksti: Yhteistyössä  Perhoswikin kanssa

Päivitetty viimeksi: 30.08.2019

Kasvatettu (e larva, heinäkuu 2016, Suomenoja, Espoo), © Helmut Diekmann
Kasvatettu yksilö (e larva) heinäkuu 2019, Espoo, © Helmut Diekmann
Kasvatettu (e larva, heinäkuu 2016, Suomenoja, Espoo), © Helmut Diekmann
Keskenkasvuinen toukka, 16.8.2018, Suomenoja, Espoo, © Helmut Diekmann
Täysikasvuinen toukka, 28.8.2014, Suomenoja, Espoo, © Helmut Diekmann
Täysikasvuinen toukka, 30.8.2015, Suomenoja, Espoo, © Helmut Diekmann
Kotelokehto puoleksi avattu. Kasvatuksessa (e larva), lokakuu 2018, Espoo, © Helmut Diekmann
Kotelo, nostettu pois kotelokehdosta, kasvatusoloissa, syyskuu 2018, © Helmut Diekmann