Koivuvenhokas
Pseudoips prasinana
Yläheimo: Yökkösmäiset (Noctuoidea)
Heimo: Venhokkaat (Nolidae)
Alaheimo: Vihervenhokkaat (Cloephorinae)
Tribus: Isovenhokkaat (Cloephorini)
Suku: Pseudoips
Tuntomerkit: Siipiväli 31–42 mm. Keskikokoinen, vanttera. Etusiivet suipot, helakan – kellahtavan vihreät. Poikkiviirut hyvin viistot, hiukan sulautuvat ja tummemmanvihreävarjoiset, usein häipyvät; ulompi vahvempi. Aaltoviiru näkyy; kaikki kolme hopeanhohtoisia, elleivät häipyviä. Koiraan ripset ruosteenpunaiset, naaraan kellertävät. Koiraan takasiivet kellertävät, naaraan puhtaanvalkeat; molempien raajat ruskeanpunaiset.
Uhanalaisuusarvio 2019: LC = Least concern – Elinvoimainen
Esiintyminen: Laji on yleinen, mutta yksittäinen Etelä- ja Keski-Suomessa. Pohjoisimmillaan lajia on tavattu noin Tornion korkeudelta saakka. (Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi)
Lentoaika: Perhonen lentää kesä-heinäkuussa.
Elinympäristöt: Lehti- ja sekametsät sekä metsänreunat
Elintavat: Päivisin perhonen lepää puissa, useimmiten lehtien alapinnoilla, ja lähtee lentoon illan hämärtyessä. Lentäessään perhonen voi tuottaa ultraääniä. Tulee valolle ja myös syötille.
Kehitysvaiheet: Toukka on vihreä, keltakuvioinen, siinä kolme keltaista pitkittäisjuovaa. Takimmaisissa käsnäjaloissa punainen kylkijuova. Toukka elää elokuusta syyskuuhun etenkin koivulla (Betula), lepällä (Alnus), pähkinäpensaalla (Corylus avellana) ja tammella (Quercus). Toukka syö öisin; päivällä se lepäilee lehden alapinnalla. Toukka koteloituu venettä muistuttavaan kotelokoppaan lehden alapinnalle, kaarnan rakoihin tai kuivien lehtien väliin karikkeeseen. Laji talvehtii kotelona.
Lajista muualla: Wikipedia, Lepiforum, Suomen Lajitietokeskus, Suomen Perhostutkijain Seura
Lähilajit: Muut vihervenhokkaat. Koivuvenhokkaan voi sekoittaa lähinnä helovenhokkaaseen. Jälkimmäisen siivet ovat tasaisin vihreät ilman punaista ja keltaista sävyä.
Tilastotietojen lähde: Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi
Teksti: Yhteistyössä Perhoswikin kanssa
Päivitetty viimeksi: 7.4.2024
