Kulmaneilikkayökkönen

Sideridis rivularis

Yläheimo: Yökkösmaiset (Noctuoidea)
Heimo: Yökköset (Noctuidae)
Alaheimo: Noctuinae
Tribus: Tarhayökköset (Hadenini)
Suku: Sideridis

← Edellinen │ Seuraava →

Tuntomerkit: Siipiväli 30–33 mm. Kaulus ja keskiruumis ruskeat, purppuransekaiset. Etusiivet ruskeat, suonien kohdalla vaaleanpurppuraa kehnää. Tyvipoikkiviiru okranvalkeahko, mustareunainen; sisempi ja ulompi poikkiviiru vaaleanpurppurat, mustahkoreunaiset. Keilatäplä leveä, tummanruskeakehnäinen, mustareunainen. Rengas- ja munuaistäplä pitkänomaiset, ruskeat, keskeltä purppurajuovaiset, vaaleankellertävärenkaiset, mustareunaiset, yhtyvät takareunoistaan. Aaltoviiru vaaleankellertävä, muodostaa suonen M2 kohdalla syvän kulman sisäänpäin ulottuen lähelle ulompaa poikkiviirua; sen molemmilla puolilla mustahkoja nuolitäpliä. Ulkoreunassa rivi mustahkoja, kuutavia täpliä. Takasiivet vaalean harmaanruskeat, ulkoreunasta leveälti tummemmat; ripset punertavat.

Uhanalaisuusarvio 2019: LC = Least concern – Elinvoimainen

Esiintyminen: Lajia on tavattu Oulun korkeudelle saakka. (Havaintokartta-2016; ajankohtaiset havainnot ks. Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi)

Lentoaika: Laji lentää kesä-heinäkuussa. Etelässä tavataan vähälukuisempaa toista sukupolvea elokuussa. (Tilastotietoa -2016)

Elinympäristöt: Niityt, kedot ja metsänreunabiotoopit

Elintavat: Yöaktiivinen perhonen tulee valolle ja joskus myös syötille.

Kehitysvaiheet: Toukka elää kesä-syyskuussa kohokkikasveilla (Caryophyllaceae), etenkin nurmikohokilla (Silene vulgaris). Toukka käyttää hyödykseen ravintokasvinsa kukkia ja siemeniä ja koteloituu kotelokoppaan maahan. Laji talvehtii kotelovaiheessaan.

Lajista muualla: Lepiforum, Perhoswiki, Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi

Tilastotietojen lähde: Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi

Teksti: Yhteistyössä Perhoswikin kanssa

Päivitetty viimeksi: 29.1.2023 Helmut Diekmann