Saraikkoniittyperhonen

Coenonympha tullia

Heimo: Täpläperhoset (Nymphalidae)

Alaheimo: Heinäperhoset (Satyrinae)

Tribus: Satyrini

Suku: Coenonympha

 

Tuntomerkit: Saraikkoniittyperhonen eli saraikkoniittysilmä on pienehkö päväperhonen; siipiväli on noin 26–38 mm.
Siipien pohjaväri on päältä vaihteleva, reunoilta tasaisen harmaanruskea ja keskeltä kellanoranssi.
Alapuolelta etusiipi on myös harmaanruskea ja keskeltä oranssi. Etusiiven poikki kulkee lyhyt vaalea vyö ja siiven kärjessä on yksi tai useampi heikko silmätäplä. Takasiipi on tasaisen harmaanruskea, tyvestään hieman tummempi. Keskellä siipeä on harmaanvalkea, epäsäännöllinen ja katkeileva poikkivyö, ja siiven reunassa saattaa olla muutama heikko ja pieni silmätäplä. Laskeutuessaan perhonen pitää siivet supussa, joten luonnossa perhonen on tunnistettavissa vain siiven alapuolen värityksestä ja kuvioista.

Esiintyminen: Laji esiintyy Suomessa melko yleisenä eteläosista Lappiin saakka. (Levinneisyyskartta)

Lentoaika: Kesäkuun puolivälistä heinäkuun loppupuolelle yhtenä sukupolvena. (Tilastotietoa)

Elinympäristö: Perhonen on pääsääntöisesti soiden laji, jota tavataan saraikkoja kasvavien rämeiden ja nevojen ympäriltä. Myös rantaniityt voivat olla lajin elinympäristöä.

Kehitysvaiheet: Toukan ravintokasvia ovat sarat, vihvilät ja suovillat. Laji talvehtii toukkana.

Lähilajit: Muut niittyperhosten sukuun (Coenonympha) kuuluvat lajit. Perhonen muistuttaa eniten keltaniittyperhosta, mutta takasiiven alapuoli on tasaisemman harmaanruskea. Keltaniittyperhosen takasiiven alapuoli on tyvestä tumman harmaanruskea; siiven ulompi osa on vaaleanharmaa ja siinä mahdollisesti olevat reunatäplätkin ovat vaaleat. Paras tuntomerkki liittyy kuitenkin biotooppiin: saraikkoniittyperhonen elää soilla ja rämeillä, kun taas keltaniittyperhosen elinympäristöä ovat kuivat kedot ja niityt.

Muuta: Lajia on jaettu moniin alalajeihin, joista neljä esiintyy Euroopassa. Etelä-Ruotsissa, Tanskassa ja Keski-Euroopassa lentää nimimuoto Coenonympha tullia ssp. tullia, jolla on selkeät, suurehkot silmätäplät sekä ylä- että alapuolella (vrt. alla linkitetty saksalainen Lepiforumin sivu). Pohjoisempana (Etelä- ja Keski-Suomi mukaan lukien) esiintyy alalaji Coenonympha tullia ssp. isis, jolla on vähemmän ja suhteellisen pieniä silmätäpliä. Pohjois-Suomessa ja Pohjois-Ruotsissa lentää Coenonympha tullia ssp. orstadii, jonka siivet ovat pääosin silkinharmaat (kellanoranssia väriä on jäljellä enää vain vähän, lähinnä etusiiven tyvessä, ylä- ja alapuolella) ja jolta silmätäplät puuttuvat kokonaan. – Saraikkoniittyperhonen on arka perhonen ja haasteellinen valokuvauskohde. Pienikin risahdus – tai kameran sulkimen ääni – parin metrin etäisyydestä säikäyttää perhosen liikkeelle.

Lajista muualla: Lepiforum, Perhoswiki, Laji.fi

10.7.2015, Kuopio, © Teppo Salmela
10.7.2015, Kuopio, © Teppo Salmela
6.7.2015, Kuopio, © Teppo Salmela
10.7.2015, Kuopio, © Teppo Salmela
29.6.2011, Kirkkonummi, © Olli Pihlajamaa
29.6.2015, Pieksämäki, © Patrik Åberg
29.6.2015, Pieksämäki, © Patrik Åberg
3.7.2014, Hartola, © Heikki Tabell
Parittelu, 29.6.2011, Kirkkonummi, © Olli Pihlajamaa