Lehmuskiitäjä

Mimas tiliae

Heimo: Kiitäjät (Sphingidae)
Alaheimo: Smerinthinae
Suku: Mimas

← Edellinen Seuraava →

Tuntomerkit: Lehmuskiitäjä on keskikokoinen kiitäjä; siipien kärkiväli on 63–78 mm. Naaraat ovat koiraita kookkaampia.
Etusiivet ovat pohjaväriltään vihertävän ruskeat, mutta värisävy vaihtelee yksilöittäin laajalla skaalalla: vihreästä vaaleanpunaiseen ja punaruskeaan. Etusiiven poikki kulkee leveä, tummanvihreä vyö, joka voi olla yhtenäinen, keskeltä poikki tai surkastunut yhdeksi tai kahdeksi täpläksi. Värimuodolta f. obsoleta poikkivyö puuttuu kokonaan. Takasiivet ovat kellanruskeat.

Esiintyminen: Lehmuskiitäjä on maassamme levinneisyydeltään eteläinen ja jo Keski-Suomen korkeudella sitä tavataan enää vain satunnaisesti. Lehmuskiitäjä on sikäli ”urbaani” laji, että sitä voi tavata myös keskellä kaupunkia – esimerkiksi puistoissa, joissa kasvaa lehmuksia. Toisaalta perhosia ja toukkia voi löytää myös maalaisympäristöistä, joissa ei ole lehmuksia laisinkaan, sillä toukka kelpuuttaa ravinnokseen myös esim. koivua ja leppää. (Havaintokartta)

Lentoaika: Aikuiset perhoset lentävät kesäkuun alusta heinäkuun puoliväliin. Elo-, syys- ja lokakuussa on tavattu joskus toisen sukupolven yksilöitä. (Tilastotietoa)

Elinympäristö: Lehtomaiset, rehevät metsät. Taajamien puistot ja muut alueet, joihin on istutettu lehmuksia.

Elintavat: Lehmuskiitäjällä ei ole vaellustaipumusta ja sitä tapaa vain harvoin etäämpänä sen tyypillisestä elinympäristöstä. Perhonen liikkuu aktiivisesti vain muutaman tunnin ajan auringonlaskun jälkeen; muun ajan se lepää puiden rungoilla tai lehvästön suojassa. Koiraat tulevat valolle, naaraat huonommin. Aikuisella perhosella ei ole toimivia suuosia eikä se siksi vieraile kukilla.

Kehitysvaiheet: Toukka on kookas, yleisväritykseltään vihreä ja kauttaaltaan vaaleiden nystyjen peittämä. Toukan peräpäässä on selkäpuolelta turkoosinsininen, alta punakeltainen sarvi. Peräsarven alapuolella on keltaisia nystyjä (jotka puuttuvat melko samannäköiseltä sinisilmäkiitäjän toukalta). Täysikasvuisena toukka on 65–5 mm pitkä. Ennen koteloitumista toukan väri vaihtuu harmaanvioletiksi; se tulee alas puusta ja etsii sopivaa koteloitumispaikkaa, joka usein sijaitsee lähellä ravintokasvina toimineen puun tyveä. Toukka kaivautuu maahan ja koteloituu sinne. Kotelo talvehtii.

Lajista muualla: Lepiforum, Perhoswiki, Suomen Lajitietokeskus

Koiras, kasvatettu yksilö, kesäkuu 2012, © Helmut Diekmann
Koiras, kasvatettu yksilö, kesäkuu 2012, © Helmut Diekmann
Koiras, Kangaslahti, Pieksämäki, © Patrik Åberg
Varhainen naaras urbaanissa miljöössä, 27.4.2019, Helsingin keskusta, © Katja Leppänen
Naaras, kasvatettu, kesäkuu 2016, © Håkan Söderholm
Naaras, 3.6.2018, Lempäälä, © Esa Marjamäki
Naaras, 21.6.2015, Hartola, © Heikki Tabell
Koiras, 3.6.2018, Lempäälä, © Esa Marjamäki
Parittelu, Soukanniemi, Espoo, 28.5.2019, © Helmut Diekmann
Naaraan munimat munat kasvatusolosuhteissa, kesäkuu 2018, © Esa Marjamäki
Pikkutoukka ennen ensimmäista nahanvaihtoa, kasvatuksessa, kesäkuu 2018, © Esa Marjamäki
Keskenkasvuinen toukka kasvatusolosuhteissa, kesäkuu 2018, © Helmut Diekmann
Täysikasvuinen toukka kasvatusoloissa, © Helmut Diekmann
Täysikasvuinen toukka kasvatusoloissa, kesäkuu 2011, © Helmut Diekmann
Täysikasvuinen toukka, 3.9.2012, Kangasala, © Esa Marjamäki
Koteloitumisvalmis toukka, 2.9.2015, Hartola, © Heikki Tabell
Koteloitumisvalmis toukka, 12.8.2015, Järvenpää, © Teppo Salmela
Koteloitumisvalmis toukka, yksityiskohta, 12.8.2015, Järvenpää, © Teppo Salmela
Kotelo, kasvatusoloissa, elokuu 2018, © Helmut Diekmann