Lehmuskiitäjä
Mimas tiliae
Heimo: Kiitäjät (Sphingidae)
Alaheimo: Yökiitäjät (Smerinthinae)
Suku: Mimas
Tuntomerkit: Lehmuskiitäjä on keskikokoinen kiitäjä; siipien kärkiväli on 63–78 mm. Naaraat ovat koiraita kookkaampia.
Etusiivet ovat pohjaväriltään vihertävän ruskeat, mutta värisävy vaihtelee yksilöittäin laajalla skaalalla: vihreästä vaaleanpunaiseen ja punaruskeaan. Etusiiven poikki kulkee leveä, tummanvihreä vyö, joka voi olla yhtenäinen, keskeltä poikki tai surkastunut yhdeksi tai kahdeksi täpläksi. Muodolta f. obsoleta poikkivyö puuttuu kokonaan. Takasiivet ovat kellanruskeat.
Uhanalaisuusarvio 2019: LC = Least concern – Elinvoimainen
Esiintyminen: Lehmuskiitäjä on maassamme levinneisyydeltään eteläinen ja jo Keski-Suomen korkeudella sitä tapaa enää vain satunnaisesti. Lehmuskiitäjä on sikäli ”urbaani” laji, että sitä voi tavata myös keskellä kaupunkia – esimerkiksi puistoissa, joissa kasvaa lehmuksia. Toisaalta perhosia ja toukkia voi löytää myös maalaisympäristöstä, jossa ei ole lehmuksia laisinkaan, sillä toukka kelpuuttaa ravinnokseen myös esim. koivua ja leppää. (Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi)
Lentoaika: Aikuiset perhoset lentävät kesäkuun alusta heinäkuun puoliväliin. Elo-, syys- ja lokakuussa on tavattu joskus toisen sukupolven yksilöitä.
Elinympäristö: Lehtomaiset, rehevät metsät. Taajamien puistot ja muut alueet, joihin on istutettu lehmuksia.
Elintavat: Lehmuskiitäjällä ei ole vaellustaipumusta ja sitä tapaa vain harvoin etäämpänä sen tyypillisestä elinympäristöstä. Perhonen liikkuu aktiivisesti vain muutaman tunnin ajan auringonlaskun jälkeen; muun ajan se lepää puiden rungoilla tai lehvästön suojassa. Koiraat tulevat valolle, naaraat huonommin. Aikuisella perhosella ei ole toimivia suuosia eikä se siksi vieraile kukilla.
Kehitysvaiheet: Toukka on kookas, yleisväritykseltään vihreä ja kauttaaltaan vaaleiden nystyjen peittämä. Toukan peräpäässä on selkäpuolelta turkoosinsininen, alta punakeltainen peräsarvi. Sarven alapuolella on punakeltaisia nystyjä (jotka puuttuvat melko samannäköiseltä sinisilmäkiitäjän toukalta).
Täysikasvuisena toukka on 65–75 mm pitkä. Ennen koteloitumista toukan väri vaihtuu harmaanvioletiksi; siinä vaiheessa toukka tulee alas puusta ja etsii sopivaa koteloitumispaikkaa, joka usein sijaitsee lähellä ravintokasvina toimineen puun tyveä. Toukka kaivautuu maahan ja koteloituu sinne. Kotelo talvehtii.
Lajista muualla: Lepiforum, Suomen Lajitietokeskus
Päivitetty viimeksi: 31.1.2024