Tunturikirjosiipi
Pyrgus andromedae
Heimo: Paksupäät (Hesperiidae)
Alaheimo: Kirjosiivet (Pyrginae)
Suku: Pyrgus
Tuntomerkit: Siipien kärkiväli on 25–32 mm. Sukupuolet ovat samannäköiset.
Perhosen siipien yläpinta on tummanruskea ja tyvi on vaaleakarvainen. Etusiivessä on ruskealla pohjalla selkeärajaisia, muodoltaan nelikulmaisia valkoisia täpliä.
Takasiiven yläpuoli sen sijaan on lähes yksivärinen; siinä on vain yksi pieni pitkänomainen keskitäplä, mikä erottaa lajin suokirjosiivestä, jolla täpliä on useita ja joka on toinen yhtä pohjoisessa esiintyvä kirjosiipilaji.
Takasiiven alapuolen pohjaväri on vihertävän tai kellertävän tummanruskea ja siinä on suuria valkoisia täpliä.
Uhanalaisuusarvio 2019: VU = Vulnerable – Vaarantunut (Punainen kirja)
Esiintyminen: Tunturikirjosipi on vuoristolaji, joka esiintyy Enontekiön suurtuntureilla sekä muualla Pohjoismaissa Ruotsin ja Norjan tuntureilla. Etelämpänä Euroopassa laji elää Alppien, Pyreneiden, Karpaattien ja Dalmatian vuoristoalueilla. Suomessa tunturikirjosiipi esiintyy Käsivarren suurtuntureilla harvinaisena. (Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi)
Lentoaika: Yksi sukupolvi kesä-heinäkuussa
Elinympäristöt: Perhonen lentää koivuvyöhykkeen yläosassa, mutta myös puurajan yläpuolella paljakalla, kivirakalla ja rapautumisrinteillä sekä tunturi- ja vuoristoniityillä, usein kalkkikivialueiden etelärinteillä.
Elintavat: Tunturikirjosiipi lentää lähellä maata niin vikkelästi, että sen lentoa on vaikeaa seurata katseella. Perhonen viihtyy aurinkoisilla, tuulensuojaisilla paikoilla ja lepää usein paljaalla kalliolla siivet sivuille levitettyinä. Perhonen on hyvin arka. Lajin elintavat tunnetaan vain puutteellisesti.
Kehitysvaiheet: Naaras munii munat yksitellen ravintokasvien lehtien alapinnoille. Toukka elää luultavasti lapinvuokolla (Dryas octopetala), kenties myös tunturipoimulehdellä (Alchemilla alpina) ja hanhikeilla (Potentilla). Toukka talvehtinee, mahdollisesti jopa kaksi kertaa. Alpeilla havaittu vuorovuotisuus perhosten esiintymisessä viittaa kehityksen olevan siellä kaksivuotinen. Suomessa ei ole tehty havaintoja toukista.
Lähilajit: Muut Pyrgus-suvun paksupäät: mansikka-, tumma- ja suokirjosiipi. Käytännössä lajia voidaan sekoittaa suokirjosiipeen, joka lentää yhtä pohjoisessa, Käsivarren Lapissa, tuntureiden alarinteillä. Tärkein erottava tuntomerkki on se, että tunturikirjosiivellä on takasiipensä yläpinnassa vain pieni pitkänomainen vaalea keskitäplä – eikä muita valkoisia täpliä niin kuin suokirjosiivellä (ks. määrityskuvat).
Lajista muualla: Wikipedia, Lepiforum, LuontoPortti
Tilastotietojen lähde: Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi
Päivitetty viimeksi: 12.4.2024
