Vyökiiltoyökkönen

Deltote pygarga

Yläheimo: Yökkösmaiset (Noctuoidea)
Heimo: Yökköset (Noctuidae)
Alaheimo: Kiiltoyökköset (Eustrotiinae)
Suku: Deltote

← EdellinenSeuraava →

Tuntomerkit: Pieni, hento yökkönen; siipiväli 21–26 mm. Etusiivet ruskeanharmaat, mustakehnäiset. Poikkiviirut mustat, kaksinkertaiset. Munuais- ja rengastäplä harmahtavat, valkeahkorenkaiset, mustareunaiset, niiden välinen alue mustahko. Keilatäplä kärjestään valkeahko- ja mustareunainen. Aaltoviiru ohut, valkea, sen sisäpuolella ruskeita varjoja, etureunasta molemmilta puolilta mustavarjoinen. Ulkosarakkeen sisäosan takapuolisko leveä, valkea. Ulkoreunassa rivi pieniä, mustia puolikuita, jotka ovat takakulmassa häipyviä. Takasiivet ruskeanharmaat. Molempien siipiparien ripset kärjestään valko- ja ruskeatäpläiset.

Uhanalaisuusarvio 2019: LC = Least concern – Elinvoimainen

Esiintyminen: Etelä- ja Keski-Suomessa yleinen laji. Tavattu jo Oulun korkeudelta. (Havaintokartta –2016; ajankohtaiset havainnot ks. Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi)

Lentoaika: Touko-heinäkuussa ja osittaisena toisena sukupolvena elo-lokakuussa. (Tilastotietoa –2016)

Elinympäristöt: Valoisat, tuorepohjaiset metsät, lehdesniityt, hakamaat, taimikot.

Elintavat: Perhonen lentää pääasiassa yöllä, mutta toisinaan myös päivällä. Tulee hyvin valolle, heikommin syötille.

Kehitysvaiheet: Toukka keltainen; selkäjuova tumma; sivuselkä- ja sivujuovat punertavat, jatkuvat päähän. Elää heinä-syyskuussa siniheinällä (Molinia caerulea) ym. heinäkasveilla (Poaceae) sekä vadelmalla (Rubus idaeus). Koteloituu kotelokoppaan maahan. Kotelo talvehtii.

Lajista muualla: Lepiforum, Suomen Perhostutkijain Seura

Tilastotietojen lähde: Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi

Teksti: Yhteistyössä Perhoswikin kanssa

Päivitetty viimeksi: 30.08.2019

25.6.2017, Tampere, © Helmut Diekmann
16.7.2012, Kotalahti, Leppävirta, © A. & E. Ylönen
18.8.2017, Kotalahti, Leppävirta, © A. & E. Ylönen
20.6.2015, Hartola, © Heikki Tabell
3.10.2016, Hartola, © Heikki Tabell