Villakarvajalka
Calliteara pudibunda
Yläheimo: Yökkösmäiset (Noctuoidea)
Heimo: Hämyköt (Erebidae)
Alaheimo: Villakkaat (Lymantriinae)
Suku: Calliteara
Tuntomerkit: Siipiväli ♂ 35–47 mm, ♀ 46–62 mm. Etusiivet vaaleanharmaat, tumman harmaanruskeakehnäiset; koiraan keskisarake tummanharmaa. Poikkiviirut tumman harmaanruskeat, vaaleareunaiset; tyvipoikkiviiru epäselvä; sisempi ja ulompi poikkiviiru jonkin verran mutkaiset, joskus epäselvästi kaksinkertaiset. Keskitäplä häipyvästi tumman harmaanruskeareunainen, joskus tumman varjon etureunaan liittämä. Aaltoviiru hyvin heikko. Joskus etusiivet lähes yksivärisen tummanharmaat; kuviot heikot (f. concolor). Takasiivet valkeahkot, koiraalla kellertävämmät; subterminaalivyö ja keskitäplä harmahtavat, koiraalla vahvemmat.
Esiintyminen: Jokseenkin harvinainen Etelä- ja Keski-Suomessa. (Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi)
Lentoaika: Toukokuun lopulta heinäkuun alkuun. Harvinainen toinen sukupolvi lentää heinäkuun lopusta syyskuun loppuun.
Elinympäristöt: Tuorepohjaisten lehtimetsien reunavyöhykkeet
Elintavat: Yöaktiivinen. Koiras tulee melko hyvin valolle, naaras huonommin. Aikuinen perhonen ei käytä ravintoa, sillä sen imukärsä on surkastunut. Laji kerää kaiken tarvittavan aikuisajan energiansa toukkana.
Kehitysvaiheet: Toukka on polyfagi (moniruokainen) ja elää mm. koivulla (Betula), lepällä (Alnus), pajuilla (Salix), haavalla (Populus tremula), pihlajalla (Sorbus aucuparia), vadelmalla (Rubus idaeus) ja puolukoilla (Vaccinium). Toukka voi olla pohjaväriltään kirkkaankeltainen, roosanpunainen tai ruskeanpunainen. Koteloituu karvojensekaiseen, kellertävään kotelokoppaan. Kotelo talvehtii.
Lähilajit: Kuusi-, tuhka- ja rämekarvajalka
Lajista muualla: Wikipedia, Lepiforum
Tilastotietojen lähde: Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi
Teksti: Yhteistyössä Perhoswikin kanssa
Päivitetty viimeksi: 8.4.2024
