Virnaperhonen

Leptidea sinapis

Heimo: Kaaliperhoset (Pieridae)
Alaheimo: Viiriperhoset (Dismorphiinae)
Suku: Leptidea

Tuntomerkit: Virnaperhonen on kaaliperhosten heimoon kuuluva hentorakenteinen, pääasiassa valkoinen päiväperhonen. Sen lento on hidasta, lepattavaa ja poukkoilevaa. Paitsi lentotavasta, virnaperhosen tunnistaa myös erikoisesta siivenmuodosta: siivet ovat kapeat, pitkänomaiset ja pyöreäkärkiset. Koiraalla on etusiipien yläpinnalla tummanharmaa kärkitäplä. Naaraalla etusiipien kärjen tumma väri vaihtelee ja on yleensä keskittynyt suonten ympärille. Virnaperhosen siipien alapinta on laajalti vaaleankeltainen; varsinkin etusiipien tyvi- ja kärkiosat sekä takasiivet ovat alapuoleltaan kellertäviä. Lisäksi siipien alapinnalla esiintyy vaihtelevasti harmaata kehnää. Tuntosarvien nuija on musta, sen kärki on punaruskea, ja kärjen alapuolella on valkoinen täplä. Siipien kärkiväli on noin 32–42 mm.

Esiintyminen: Yleinen Etelä- ja Keski-Suomessa. Pohjois-Suomessa virnaperhonen on harvinaisempi; Rovaniemen pohjoispuolella on tehty vain yksittäisiä havaintoja, jotka painottuvat Länsi-Lappiin. (Levinneisyyskartta)

Lentoaika: Perhonen lentää toukokuun alkupuolelta kesäkuun loppuun. Lämpiminä kesinä tavataan harvalukuinen toinen sukupolvi heinä-elokuun vaihteessa. (Tilastotietoa)

Elinympäristö: Puoliavoimet ja avoimet maastot, niityt ja kedot, metsänreunat ja metsäteiden reunat.

Kehitysvaiheet: Naaraat munivat munat yksitellen toukan ravintokasvien lehdille. Värttinänmuotoiset munat ovat vaaleankeltaisia. Toukka on kirkkaan vihreä. Sen selän keskellä kulkee tummanvihreä juova ja kyljissä on kellertävä juova. Toukan ravintokasveja ovat hernekasvit, etenkin virnat ja nätkelmät. Toukka koteloituu kiinnittymällä takapäästään kasvin varteen. Kotelon keskiruumiin kohdalla sitä ympäröi kiinnipitävä kehruurihma (vyörihma). Kotelo on kellertävän vihreä ja sillä on vaaleanpunaisia reunajuovia. Se on muodoltaan kapea ja pitkänomainen ja sen pää on pitkä ja terävä. Kotelo talvehti.

Lähilajit: Nykykäsityksen mukaan eurooppalaiset virnaperhoset muodostavat viiden erillisen lajin ryhmän, joista kaksi lajia esiintyy Suomessa: virnaperhonen (Leptidea sinapis) ja tummavirnaperhonen (Leptidea juvernica). Viimeksi mainittu lienee uusi tulokas, joka havaittiin ensin (vuonna 2000) Ahvenanmaalla ja myöhemmin myös mantereella (Lounais-Suomessa, Uudellamaalla ja Etelä-Savossa). Määrityksen vaikeudesta johtuen tummavirnaperhonen saattaa olla Suomessa yleisempi kuin mitä havainnot osoittavat.
Eri virnaperhoslajeja on vaikeaa erottaa toisistaan. Koiraiden etusiiven kärkitäplän muoto voi antaa osviittaa. Virnaperhosella (L. sinapis) täplän yläosa vetäytyy siiven kärkeä kohti, kun taas tummavirnaperhosella täplän yläreuna työntyy kohti siipien tyveä. Lisäksi tummavirnaperhosen etusiiven etureunan väitetään olevan keskeltä suorempi kuin virnaperhosella ja lentotyyli on ”varmempi”. Täyttä varmuutta saavutetaan kuitenkin vain genitaaleja tutkimalla: mikroskoopin avulla voidaan todeta, että tummavirnaperhosen (L. juvernica) koiraan fallos aedeagus on pitempi kuin virnaperhosen (L. sinapis).

Lajista muualla: Lepiforum, Perhoswiki, Laji.fi

26.5.2014, Somero, Häntälä, © Helmut Diekmann
2.6.2013, Somero, Häntälä, © Helmut Diekmann
9.7.2015, Kuopio, © Teppo Salmela
8.6.2013, Kuopio, © A. & E. Ylönen
12.6.2015, Parainen, © Matti Selänne
Kosinta, 3.6.2014, Oulainen, Käpylä, © Päivi Torkki
Kilpakosinta, 1.6.2014, Pieksämäki, © Patrik Åberg
Parittelu, 9.7.2015, Kuopio, © Teppo Salmela
Muniva naaras, 2.7.2017, Liperi, © Helmut Diekmann
Muna, 26.5.2018, Vantaa, © Mika Schafroth
Pieni toukka (L1), kasvatusoloissa, 30.5.2018, © Mika Schafroth
Pieni toukka (L2), kasvatusoloissa, 2.6.2018, © Mika Schafroth
Keskenkasvuinen toukka (L3), 8.6.2018, © Mika Schafroth
Täysikasvuinen toukka (L4), kasvatusoloissa, 14.6.2018, © Mika Schafroth
Täysikasvuinen toukka (L4), kasvatusoloissa, 14.6.2018, © Mika Schafroth
Esikotelo (praepupa), kasvatusoloissa, 16.6.2018, © Mika Schafroth
Tuore kotelo, kasvatusoloissa, 17.6.2018, © Mika Schafroth
Kotelo, kasvatusoloissa, 20.6.2018, © Mika Schafroth